Kaari Utrio: Ilkeät sisarpuolet

Minusta on aina hauskaa lukea kirjoja, joissa ilkeät ihmiset saavat ansionsa mukaan ja hyvät ihmiset toisensa. Vähän Utrio voisi kaavaansa muuttaa; sankari on aina omituista ammattia harjoittava, epäsäätyinen muukalainen, sankaritar kituu köyhyydessä, mukana on ilkeä kaunotar ja lisäksi toinen nuorukainen, joka on heikko luonteeltaan ja pahoissa veloissa. Vaihtelua saadaan, kun mietitään, saako apulaispappi tytön ja viran vai ainoastaan tytön (Utriolla ei juuri pappeja ole, tämä on repliikki, jonka joku esitti Trollopen kirjoista).

Tarinoita voisi vähän karsia. Nytkin tuntuu, että Utrio on istunut Suomen kaupunkien kartat edessään ja selittää uuvuttavasti, minkä katujen varrella jonkun navetta seisoi, mitä reittiä henkilöt kulkivat, mitä heidän huoneissaan oli kalustuksena - viimeistä kippoa myöten - ja vaatteet kaikkine rimpsuineen ja rusetteineen. Eihän tässä nyt antropologista tutkielmaa tehdä, vaan kirjoitetaan viihdettä.

Turun palo on dramaatisesti kuvattu. Utrio saa sen vaikuttamaan mahtavammalta kuin Lontoon suuri palo Samuel Pepysin kuvaamana. Pepys tietysti oli vain itse paikalla, Utrio kirjoittaa tarkoituksella suurta epiikkaa.