Anton Dontsev: Väkivallan pitkä varjo

Kurzhali-naisia Rhodope-vuoristosta

Alkajaisiksi huomasin suureksi noloudekseni, miten vähän tiedän Bulgariasta; en ollut ikinä kuulutkaan Rhodope-vuoristosta. Tosin tutkin kartaa ja totesin, että Bulgarian vuoristot eivät ole järin suuresti kiinnostaneet eurooppalaisia karttakirjojen tekijöitäkään.

Paljon ei löydy tietoa Anton Dontsevistakaan. Jos romaaniin ei huolehtivaisesti olisi liitetty esipuhetta, en tietäisi sitäkään.

OLisi kannattanut tietää. Kirja on kirjoitettu todella mystisellä kiihkolla; se on laulu sankareista, eräänlainen bylina. Esipuheessa kerrotaan:

Dontsev kirjoitti sen luomiskiihkon vallassa 40 päivässä eristäytyneenä pieneen majaan keskelle romaanin tapahtumapaikkoja Rhodope-vuoren sydämessä, raviten itseään maidolla ja leivällä. Mykistyneenä vuoren majesteetillisuudesta kirjailija kertoo olleensa sanaton kolmen päivän ajan.

Kirjan juoni kantaa samalla kiihkolla tarinan alusta loppuun. Tapahtuma-aika on Ottomaanivallan viimeinen voimanponnistus, jolloin Kreetasta tehtiin turkkilainen ja ottomaanit pyrkivät myös käännyttämään pakolla kaikki bulgaarit muslimeiksi tai surmaamaan heidät. Kirjassa keskitytään Elindenjan laaksoon; oikestaan tarina tiivistyy vieläkin tiukemmaksi nyrkiksi. Manol-paimen kristittyjen johtajana ja Karaibrahim turkkilaisjoukkojen johdossa kytkeytyvät keskinäiseen voimakamppailuun, jossa Manol ja "hänen sata veljeään" nousevat vuoren itsensä vertaisiksi voimiksi. Taistelun keskellä on myös kaunis Elitsa, jota kaikki haluavat - naisena ja symbolina.

Tarinan kertoo kaksi epäilijää, turkkilaisten orjana islamiin kääntynyt ranskalainen, jota kutustaan "Venetsialaiseksi", ja pappi Aligordo. He ovat ainoat, joilla on liikkumavaraa, muut ovat lukkiutuneet taisteluun, joka voi päättyä vain traagisesti. Mutta vuori pysyy. Se on tarinan keskeinen hahmo, ja kukistumaton, tapahtuipa ihmisille mitä tahansa.