My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Monday, November 12, 2007

Vladimir Nabokov: Sebastian Knightin todellinen elämä

Nabokovin "Lolitaa" tuntuvat lukevan kaikki muut paitsi minä. Minä pidän vain ja ainoastaan Sebastian Knightistä. Kuten kirjan kertoja sanoo eräästä Sebastianin kirjasta:

Niin, luulen että kaikista hänen kirjoistaan tämä on minun suosikkini. En tiedä, saako se lukijan 'ajattelemaan', enkä paljon välitä, vaikkei se saisikaan. Pidän siitä sen itsensä tähden. Pidän sen tavoista.

Sebastian Knight on Englantiin muuttanut venäläinen kirjailija, jonka velipuoli alkaa jäljittää hänen elämäänsä Sebastianin kuoleman jälkeen. "Sebastian Knightin todellinen elämä" on velipuolen kuvaus haparoivista yrityksistään. Nimi on luonnollisesti hellän ironinen; Sebastianista tavoitetaan vain kaikuja, vilahduksia, jotka luiskahtavat sormien välistä. Kirja on eräänlainen peilitalo; yllättäviä kuvajaisia tulee vastaan oudoissa kulmissa; kertoja näkee yhtäkkiä itsensä; samat tapahtumat heijastuvat eri kohdissa kirjaa, mutta muuntuneina. Niinpä Sebastian kirjan alussa kertoo etsineensä täysihoitolan, jossa hänen äitinsä avioeron jälkeen oli asunut. Sebastian istuu täysihoitolan puutarhassa ja tuntee syvää yhteyttä äitiinsä. Myöhemmin hän kuulee olleensa väärällä paikkakunnalla. Samalla tavoin kertoja jäljittää kuolevaa veljeään ja joutuu väärään huoneeseen. Yhteydentunne on läsnä; onko suurtakaan väliä sillä, että kohde on väärä.

Sebastianin kirjoista annetaan myös lempeitä kuvauksia, jotka herättävät halun lukea ne. Peilejä peileissä; romaanihenkilön kirjoittamat romaanit tuntuvat todellisemmilta kuin elämä - jos elämä nyt niin kovin todellista on. Nabokov kirjoitti Sebastianista Pariisissa istuen vessan kannella, jotta ei olisi häirinnyt vaimoaan ja vastasyntynyttä lastaan. Sebastianin ja kertojavelipuolen maailma oli varmaan hänelle todellisempi kuin vessan seinät. Siitä kirja varmaan on saanut lievän ironisen ja surumielisen sävynsä.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home