Guillermo Martinez: Oxfordin murhat

Kirja-arviointien kirjoittaminen on hankalaa hommaa siinä mielessä, että tekisi usein mieli tehdä perusteellinen ruotiminen ja analyysi jostakin kirjasta. Tai ainakin kertoa mielipiteitään juonenkulusta ja loppuratkaisustakin. Minun on silti oletettava, että arvioinnin lukee moni, joka ei ole lukenut kyseistä kirjaa ja kenties haluaa lukea sen. Silloin juonen perusteellinen käsittely on parhaimmillaan ajattelematonta ja pahimmillaan sadismia. Niinpä täytyy tyytyä vain yleiseen vihjailuun.

"Oxfordin murhat" -kirjasta sanon siis vain, että sitä mainostetaan matemaattisena murhakirjana. Heti alussa tuodaan esiin myös käsite "näkymättömät murhat". Kertojana on argentiinalainen matemaatikko, joka pääsee murhajuttuun oxfordilaisen matemaatikon liepeissä, Watsonina hänen Sherlock Holmesilleen. Sitten seuraa vähän Oxfordin kuvausta (ei ollenkaan komisario Morsen Oxford!), vähän seksiä ja jonkin verran matematiikkaa. Ja ei, minä en pidä tästä kirjasta. Monenlaista on sekoiteltu, mutta mitään ei tarpeeksi . Käyhän tämä sateisen illan viihteeksi, sivuja ainakaan ei ole enempää kuin keskiverto lukija selvittää yhdessä illassa. Varatkaa suklaata viereen.