Georgette Heyer: An Infamous Army

Quatre-Brasin taistelu Waterloossa

Minusta on suuri häpeä, että tätä Georgette Heyerin kirjaa ei laajemmin tunneta. Heyer on erinomainen romanttisten komedioiden krijoittaja, jolla on vankka aikakauden tuntemus. Tässä kirjassa hän yllättäen kirjoitti kuauksen Waterloon taistelusta naamioituna romanttiseen naisten romaaniin. Tarina kerrotaan ensin Brysseliin kerääntyneiden seurapiirien näkökulmasta; shokeeraava Barbara Childe ilmestyy tanssiaisiin paljaissa jaloissaan kullanvriset sandaalit ja varpaankynnet kullanvärisiksi lakattuina, ja saa kaikkien kauhistukseksi kelpo eversti Charles Audleyn rakastumaan itseensä.

Tarina ei kuitenkaan pysy Brysselin seurapiireissä; eversti on Wellingtonin herttuan esikuntaupseeri, ja Napoleon on karannut maanpaostaan Elbalta. Brysselin tanssiaiset keskeytyvät, kun Napoleonin joukot kerääntyvät kaupungin läheisyyteen ja liittoutunut armeija lähtee vielä kerran sotaan Napoleonia vastaan.

Waterloon taistelu kuvataan niin eloisasti, että tällainen kokenut historian lukija sai kyyneleet silmiinsä. Välillä kuvakulma palaa Brysseliin, jossa siviilit reagoivat kuka hysteerisesti, kuka sankarillisesti auttaen haavoittuneita. Tanssiaisista ja flirttailusta tutut upseerit sanailevat ennen taistelua:

'Well, I don't approve it,' said Gordon raising itself on his elbow to throw the stub of his cigar into the fire. 'We used to manage things much better in Spain. Do you remember those fellows of ours who used to leave a bowl out with a piece of money in it every night for the French vedettes to take in exchange for cognac? Now, that's what I calla proper , friendly way of conducting a war.'
'There wasn't anything very friendly about our fellows the night the French took the money without filling the bowl', Audley remarked.

Kun taistelua on kestänyt kaksi vuorokautta (ja pahin on vielä edessä), tunnelma on toinen:

The brigade, coming up behind the infantry lines from their comparatively quiet position on the left flank, could see no sign of victory in the desolation which surrounded them. Dead and dying men lay all over the ground; mutilated horses wandered about in aimless circles; cannonballs were tossing up the trambled earth in great gashes; and pall of smoke hung over all. Vivian led the brigade over the chaussée, and saw Lord Edward Somerset, in a Life Guardsman's helmet, with a bare couple of squandrons drawn up west of the road. He called out: 'Lord Edward, where is your brigade?'
'Here' replied Lord Edward.

Vaikka tietääkin historiasta, että napoleon hävisi Waterloon, lukiessa on hiha hampaissa lopputulosta jännittäessä. Ja tietenkin kirjasta tuttujen kohtaloa aprikoidessa.