P.G.Wodehouse: Huimapää Jill
"Huimapää Jill" on tietääkseni ainoa kirja, jossa Wodehouse poistuu rakkaasta Englannistaan Amerikan oudolle maaperälle, vaikka hän kuljettaa mukanaan joitakin tyypillisiä henkilöhahmojaan. Freddie Rooke olisi kotonaan Bertie Roosterin seurassa, majuri Shelby on rakastettava huijari ja lady Underhill juuri sellainen vanha kotka, joita Bertie-parka väistelee.
Jill Mariner on rakastunut ja menossa naimisiin. Sulhanen ei ole hänen arvoisensa; nokkava, äitinsä sortama ja sosiaalinen pelkuri, mutta Jillille nämä viat paljastuvat vasta kirjan lopussa, sillä Derek on myös komea ja ulkoisesti hallitseva.
Jillin seikkailut alkavat, kun hänen holhoojansa, majuri Shelby, keinottelee hänen rahansa. Samaan aikaan Derek purkaa kihlauksen - ei rahojen vuoksi, kuten jokainen luulee, vaan koska Jill sotkeutuu pieneen selkkaukseen Freddien, vanhan lapsuudentuttavansa Wally Masonin ja kuorotyttö Nelly Bryantin kanssa.
Rahaton Jill seuraa enoaan (siis sitä huijaria) New Yorkiin. Majuri sijoittaa hänet epämiellyttävien sukulaisten luo ja lähtee kokeilemaan huijarintaitojaan. Jill päättää muuttaa enonsa luo ja huomaa, että tämä käyttää väärää osoitetta eikä Jill kykene löytämään häntä. Jillillä ei ole killinkiäkään taskuissaan eikä yhtään tuttavaa. Tai niin hän luulee, kunnes törmää Nelly Bryantiin ja päättää itsekin ryhtyä kuorotytöksi sadakseen elantonsa. (Hän törmää sattumalta enoonsa, joka kysyy kauhuissaan: "Tyttö kulta, mikä sai sinut ottamaan tuollaisen askeleen?" johon Jill vastaa: "Mikä yhteensattuma, juuri tuota tanssimestarikin minulta tänään kysyi. Hän ei kylläkään käyttänyt juuri noita sanoja.") Freddie seuraa Jilliä taivutellakseen tämän antamaan anteeksi Derekille, Wally Mason on menestyvä laulunäytelmien kirjoittaja, ja niin soppa on valmis ja tarjoillaan Wodehouse-tyyliin.
Luin kirjan ensi kertaa lapsena maalla, jossa maalaistalojen ullakoilta löytyi yllätyksiä. Myöhemmin törmäsin Jilliin antikvariaatissa ja ostin sen lapsuudenmuistojeni innoittamana. Kirja on vuodelta 1936, tuskin siitä uudempaa painosta onkaan. Suomennos on viehkeän vanhahtavaa - suomentaja on katsonut aiheelliseksi selventää lukijoilleen outoja käsitteitä, kuten
Nostalgia saattaa olla palkitseva laji - tällä kertaa se oli.
Jill Mariner on rakastunut ja menossa naimisiin. Sulhanen ei ole hänen arvoisensa; nokkava, äitinsä sortama ja sosiaalinen pelkuri, mutta Jillille nämä viat paljastuvat vasta kirjan lopussa, sillä Derek on myös komea ja ulkoisesti hallitseva.
Jillin seikkailut alkavat, kun hänen holhoojansa, majuri Shelby, keinottelee hänen rahansa. Samaan aikaan Derek purkaa kihlauksen - ei rahojen vuoksi, kuten jokainen luulee, vaan koska Jill sotkeutuu pieneen selkkaukseen Freddien, vanhan lapsuudentuttavansa Wally Masonin ja kuorotyttö Nelly Bryantin kanssa.
Rahaton Jill seuraa enoaan (siis sitä huijaria) New Yorkiin. Majuri sijoittaa hänet epämiellyttävien sukulaisten luo ja lähtee kokeilemaan huijarintaitojaan. Jill päättää muuttaa enonsa luo ja huomaa, että tämä käyttää väärää osoitetta eikä Jill kykene löytämään häntä. Jillillä ei ole killinkiäkään taskuissaan eikä yhtään tuttavaa. Tai niin hän luulee, kunnes törmää Nelly Bryantiin ja päättää itsekin ryhtyä kuorotytöksi sadakseen elantonsa. (Hän törmää sattumalta enoonsa, joka kysyy kauhuissaan: "Tyttö kulta, mikä sai sinut ottamaan tuollaisen askeleen?" johon Jill vastaa: "Mikä yhteensattuma, juuri tuota tanssimestarikin minulta tänään kysyi. Hän ei kylläkään käyttänyt juuri noita sanoja.") Freddie seuraa Jilliä taivutellakseen tämän antamaan anteeksi Derekille, Wally Mason on menestyvä laulunäytelmien kirjoittaja, ja niin soppa on valmis ja tarjoillaan Wodehouse-tyyliin.
Luin kirjan ensi kertaa lapsena maalla, jossa maalaistalojen ullakoilta löytyi yllätyksiä. Myöhemmin törmäsin Jilliin antikvariaatissa ja ostin sen lapsuudenmuistojeni innoittamana. Kirja on vuodelta 1936, tuskin siitä uudempaa painosta onkaan. Suomennos on viehkeän vanhahtavaa - suomentaja on katsonut aiheelliseksi selventää lukijoilleen outoja käsitteitä, kuten
saluuna = kapakka, Suom.huom.
Nostalgia saattaa olla palkitseva laji - tällä kertaa se oli.
posted by Mette | 11:47 PM
1 Comments:
Hei !
Kyllä Wodehousen sankarit uudellakin mantereella seikkailevat. Esim. kirjassa "Aina vain paranee" seikkaillaan New Yorkissa, "Kunnon vanha Bill" tapahtuu Hollywoodissa ja kirjassa "Onnen portaat", new yorkilainen Sally matkustaa Ranskaan. Pikku kirjassa "Prinssi ja Betty" matkustetaan kuvitteelliselle Mervon saarelle, (sijoitettu muistaakseni välimerelle). "Ranskalaista rakkautta" tapahtuu ranskassa, "Rauhatonta rahaa" vie päähenkilör New Yorkiin, "Sukkela Sam" alkaa New Yorkista, samoin "Ville valloittaja."
Wodehouse, vaikka olikin britti, asui loppuelämänsä yhdysvalloissa joten hänelle oli luontevaa sijoittaa tapahtumia sinnekin.
Katso lisää sivuiltani
http://www.webbisivu.com/Wodehouse
t. juhani K
Post a Comment
<< Home