René Girard: Väkivalta ja pyhä
Luen harvoin filosofiaa, koska minulta puuttuu hiukan palikoita sen käsittelemiseen. Mieleni ei toimi filosofisesta, vaan analogisesti (erään opettajan esittämä arvio). Niinpä olen tällaisen haukkapalan edessä kuin mangusti, joka on saanut käpäliinsä hyvin ison, vahvakuorisen ja piikikkään hedelmän. Uutterasti ahertamalla siitä saa suullisia, joista purskahtaa täyteläinen mehu, mutta olisi pyhäinhäväistys (ei kirjan nimeen liittyä sanaleikki, vaikka voisi ollakin) yrittää antaa sisällöstä referaatti. Joudun pohtimaan asiaa vielä pitkään - René Girard on myllertänyt maailmankuvani sekaisin.
Tämän verran sanon: Girardin mukaan ihmisten perustava ongelma on väkivallan jatkuva läsnäolo (jos lukee lehtiä, ei voi olla huomaamatta, että hän on oikeassa). Hän myös esittää, että yhteisöjen pitäminen kasassa on vaatinut ihmiskunnalta kaikille elämän aloille tunkeutuvan, usein outoja muotoja saaneen järjestelmän, joka siirtää väkivallan yhteisöstä sen ulkopuolelle tyydyttäen samalla ihmisten väkivallan tarpeen.
Girardin tulkinnan mukaan pääasiallisin keino on sijaisuhri. Toimivan sijaisuhrijärjestelmän puute johtaa uhrikriisiin, jatkuvaan, vastavuoroiseen väkivaltaan, joka tuhoaa yhteisön. Girard kirjoitti tämän kirjan vuonna 1972, vaikka se käännettiin vasta äskettäin. Hän ei siis tiennyt vielä Ruandan kansanmurhasta, etntisen Jugoslavian alueen sodista eikä tienvarsipommeista. Minä tiedän nyt, ja Girardin varoitukset ovat hyytäviä. Hänen mukaansa esimerkiksi uskonnon tehtävänä elävänä riittinä on juuri uhririitin toistuva suorittaminen, joka estää yhteisöä vajoamasta vastavuoroiseen väkivaltaan.
Hämmästyttävän moni asia sopii tähän teoriaan, mukaan lukien insestikielto (seksi ja väkialta kuuluvat aina yhteen; siihenkin saa vahvistuksen lehdistä) ja yhtisön ulkopuolelta tulevien julistaminen syntipukeiksi (analoginen mieleni vetää esiin Maddy McCannin vanhempien kohtelun Portugalissa).
Jos haluaa kunnon annoksen filosofiaa, suosittelen kirjaa lämpimästi. Sen kannesta tosin puuttuu hallituksen vahvistama varoituslappu: "Tämän kirjan lukeminen saattaa vaikuttaa maailmankuvaanne ja ajatteluunne pysyvästi."
Tämän verran sanon: Girardin mukaan ihmisten perustava ongelma on väkivallan jatkuva läsnäolo (jos lukee lehtiä, ei voi olla huomaamatta, että hän on oikeassa). Hän myös esittää, että yhteisöjen pitäminen kasassa on vaatinut ihmiskunnalta kaikille elämän aloille tunkeutuvan, usein outoja muotoja saaneen järjestelmän, joka siirtää väkivallan yhteisöstä sen ulkopuolelle tyydyttäen samalla ihmisten väkivallan tarpeen.
Girardin tulkinnan mukaan pääasiallisin keino on sijaisuhri. Toimivan sijaisuhrijärjestelmän puute johtaa uhrikriisiin, jatkuvaan, vastavuoroiseen väkivaltaan, joka tuhoaa yhteisön. Girard kirjoitti tämän kirjan vuonna 1972, vaikka se käännettiin vasta äskettäin. Hän ei siis tiennyt vielä Ruandan kansanmurhasta, etntisen Jugoslavian alueen sodista eikä tienvarsipommeista. Minä tiedän nyt, ja Girardin varoitukset ovat hyytäviä. Hänen mukaansa esimerkiksi uskonnon tehtävänä elävänä riittinä on juuri uhririitin toistuva suorittaminen, joka estää yhteisöä vajoamasta vastavuoroiseen väkivaltaan.
Hämmästyttävän moni asia sopii tähän teoriaan, mukaan lukien insestikielto (seksi ja väkialta kuuluvat aina yhteen; siihenkin saa vahvistuksen lehdistä) ja yhtisön ulkopuolelta tulevien julistaminen syntipukeiksi (analoginen mieleni vetää esiin Maddy McCannin vanhempien kohtelun Portugalissa).
Jos haluaa kunnon annoksen filosofiaa, suosittelen kirjaa lämpimästi. Sen kannesta tosin puuttuu hallituksen vahvistama varoituslappu: "Tämän kirjan lukeminen saattaa vaikuttaa maailmankuvaanne ja ajatteluunne pysyvästi."
posted by Mette | 12:26 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home