My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Monday, August 27, 2007

Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies

Rakastan Fred Vargasin kirjoja - en hänen juoniensa vuoksi (ne eivät useinkaan ole hääppöisiä), vaan hänen ihanan viistojen henkilöidensä vuoksi. Eikä kenenkään muun dekkareissa ole niin outoja alkuja kuin hänellä.

Tässä kirjassa pitkin Pariisia ilmestyy sinisellä liidulla piirrettyjä ympyröitä, läpimitta noin kaksi metriä, ja keskellä jokin höpsö esine; papiljotti, kastelukannun nokka, paperiliitin... Jokaisen ympyrän ulkokehälle on huolellisesti kirjoitettu lause "Viekas Victor, lurjus kuriton, miks' paikkas' ulkona on?"

Tämä on ensimmäinen komisario Adamsberg -kirja (aikaisemmin on suomennettu kaksi myöhempää - tämä julkaisujärjestys sopii jollakin kummallisella tavalla Vargasin maailmaan, aikajanaankaan ei ole luottamista), ja hän ajaa työtoverinsa hulluuden partaalle vaatimalla valokuvat ja tiedot jokaisesta liituympyrästä. Vastaväitteet loppuvat, kun yhdessä ympyrässä makaa ruumis. Ja sitten toinen.

Jean-Baptiste Adamsberg ei ole kirjan kummallisin hahmo. Hänen työtoverinsa Danglard ryyppää ja huolehtii viidestä lapsestaan (tai viiden toi hänen ovelleen hänen karannut vaimonsa) ja keskustelee lasten kanssa iltaisin rikosjutuista. Mathilde on syvänmerentutkija, joka pitää välillä Pariisin-lomia ja tutkii kalojen sijaan ihmisiä. Hän kävelee milloin minkin henkilön perässä pitkin kaupunkia ja kirjaa muistiin kaiken, mitä tämä henkilö tekee. Charles Rayes on ilkeä sokea, joka valkoisine keppeineen asettuu jonkun viereen suojatiellä ja kysyy kohteliaasti. "Saanko auttaa teidät kadun yli?" Hän on myös kerännyt suuren varaston silmiin liittyviä sanontoja saadakseen kuulijan hämmentymään. Clémence lukee yli 70-vuotiaanakin henkilökohtaista-palstoja ja etsii itselleen miestä. "Varreltaan pitkä ja eläkkeeltään vähäinen mies etsii varreltaan lyhyttä ja eläkkeeltään suurta naista elämänsä ehtooksi"

2 Comments:

Anonymous kirsi-maria said...

Vargasin henkilöhahmot ovat kieltämättä ihastuttavia. Itse tutustuin niihin, kun luin Pystyyn, kuolleet! -kirjan takakantta, joka alkaa: "Tätä on olla kusessa, ajattelee työtön historiantutkija Marc potkiskellessaan pikkukiviä pariisilaiskorttelin kaduilla. Ei duunia, ei rahaa, ei naista." Silloin opiskelevana historioitsijana nauroin ystävieni kanssa tälle tulevaisuudenkuvallemme. Olen kaivannut kolmea historiantutkijaa rikosten ratkaisijaksi uudelleen. Pidän heistä enemmän kuin Adamsbergistä, läheisyyssyistä, totta kai.

3:59 AM  
Blogger Mette said...

Itse asiassa minäkin pidän. "Ei takkaa, ei tupaa" on toinen kirja neljästä evankelistasta. Adamsberg jää varjoon.

"Painu tiehesi ja pysy poissa" -kirjan kaupunginosan kuuluttaja on erinomainen henkilö myös.

2:29 AM  

Post a Comment

<< Home