William Shakespeare: Kuningas Henrik IV, 1. osa

Molemmat Henrik IV -näytelmät ja Kuningas Henrik V olivat Shakespearen aikana kassamenestyksiä. Ei mikään ihme, koska ihmiset vielä muistivat kansan sankareina Henrik V:n ja myös Henrik Percyn, Hotspurin. Minun makuuni näytelmä on oikeastaan tylsä, se seuraa melkoisen uskollisesti historian kulkua, joten juoni ei rakennu loistokkaaseen kaareen. Hyvän musikaalin siitä saisi. Näytelmässä oli jo Shakespearen aikana musiikkia, mm. Hotspurin walesilaisvaimo laulaa walesinkielisen laulun. Falstaffin maantieritareista saisi railakkaita musiikkikappaleita tyyliin "My Fair Lady", samoin ryysyläisjoukosta, jonka hän marssitti sotaan.

Pitäisi lukea Matti Rossin suomennos, jota ylistetään. Minulla on edelleenkin Cajanderin käännös. Siitäkin irtoaa mehevästi kansanmiesten realistinen kuvaus. Tässä pari ajuria valmistautuu lähtemään yön selkään majatalon pihasta:

2. ajuri: Herneet ja pavut täällä ovat turkaisen tomuisia; ja siitä, jos mistään, ne koni-raukat matoja saavat. Tässä talossa on kaikki ylösalaisin siitä, kun tallimies Roope kuoli.

1. ajuri: Mies raukka! Hänellä ei ollut ilon päivää siitä asti, kun kaurain hinta nousi; se olihänen surmansa.

2. ajuri: Luulenpa, ettei koko Lontoon tiellä ole kirotumpaa kirpunpesää kuin tämä talo; minä olen kirjavaksi purtu kuin suutarikala.

1. ajuri: Kuin suutarikala? Pentele olkoon, ei ole kuningasta koko ristikunnassa paremmin purtua, kuin minä olen ensi kukonlaulusta.

2. ajuri: Niin; eivätkä anne meille edes pottua, vaan täytyy kaikki laskea uuniin, ja sellainen tupavuoto se siittää kirppuja kuin partiaisen mätiä.

Prinssi Harry kuvataan melko tekopyhänä otuksena, kun hän selittää isälleen tahallaan esiintyneensä juoppona ja veijarina, jotta hänen maineensa sitä kauniimmin paistaisi. YLE Teemalla tuli ensimmäinen osa sarjasta "Shakespearen jäljillä", jossa tuotiin esiin Elizabethin ajan yleinen vainoharhaisuus ja vakoojien pelko. Ei ihme, että Shakespeare ei uskaltanut esittää kruununprinssiä hurjana nuorukaisena painostavan isän vallan alla, vaan mieluummin kuvasi hänet tekopyhänä kaksinaamana. Jos miehen serkku vaimoineen on mestattu, vaikka mitään syytä ei löytynyt, pelkän epäluulon vuoksi (kuten Williamille kävi), hän varmaan loppuikänsä tuntee samoin kuin näytelmän kapinoiva Worcester kieltäytyessään sopimasta kuninkaan kanssa:

Tuhansin silmin epäluulo väijyy,
Kapinaa karsaillaan kuin kettua,
Joss' aina joku suvun luihuus piilee,
Vaikk' oisi kuinka ruokittu ja kesy.
Iloiset oltakoon tai murheelliset,
Niin aina katsettamme vääristellään.
Elämme niinkuin nauta navetassa;
Jot' ihokkaampi, sitä teurahampi.