Libba Bray: Kauhun ja kauneuden valtakunta

Vaikka kirjan ulkoasu ja mainonta eivät ihan nuorisokirjaan viittaakaan, aloin heti epäillä. Ei nuorisokirjoissa mitään vikaa ole (paitsi, että välillä ne tuntuvat hieman ohuilta), mutta Libba Brayn kirjoitustyyli viittasi samanlaiseen pettymykseen kuin Euromarketin joulukonvehtirasiat; päällepäin pulska aski sisältää ylimakeita konvehteja ja muovista muotoillun pohjalevyn, joka korottaa tarjotun tuotteen täyttämään koko paketin tyhjällä.

Näin kehno ei tilanne loppujen lopuksi ollut. Libba Bray käyttää fantasiatyylistä juontaan arvostellakseen nuorten naisten asemaa yhteiskunnassa, ja vaikka tarina on sijoitettu viktoriaaniseen aikaan, se taitaa sopia myös tähän päivään.

Kukaan ei kysy, miten voin tai mitä olen tehnyt. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Olemme kaikki heijastavia pintoja, me tytöt. Meidän tehtävämme on heijastaa heidän kuvajaisensa sellaisena, kuin he haluavat itsensä nähdä. Olemme kuin onttoja maljakoita, joista voi huuhtoa pois omat halut, tavoitteet ja mielipiteet. Tilalle kaadetaan hienostunutta tottelevaisuutta kuin kylmää vettä.

Gemma on kasvanut Intiassa, kunnes hän 16-vuotiaana näkee omin silmin äitinsä tekevän itsemurhan ja lähetetään sitten Englantiin sisäoppilaitokseen, josa on tarkoitus kasvattaa hienostuneita nuoria naisia rikkaiden miesten vaimoiksi.

Gemmalla on ongelmia; koulua hallitsee sisäpiiri suosittuja tyttöjä, joka pilkkaa ulkopuolisia. Hänellä on myös mystisiä lahjoja, ja niiden ansiosta hän pääsee "sisäpiirin sisäpiiriin", joka hänen avullaan hyödyntää näitä lahjoja. Hitaasti osoittautuu, että kauniiden ja rikkaiden neitojen elämä ei ole aivan niin auvoisaa. Jokaisessa on salainen särö.

Kasvutarinana kirja on kiinnostava. Loppu jää lisäksi sen verran auki, että tarkistin Internetistä, ja aivan oikein; kyseessä on trilogian ensimmäinen osa.

Loppujen lopuksi odotan kiinnostuneena kahta seuraavaa osaa.