Fredrika Wilhelmina Carstens: Muratti

"Muratti" on ensimmäinen julkaistu suomalainen romaani, tosin ruotsiksi kirjoitettu. Se on naisille suunnattu nenäliinojen kuluttaja, vaikka nykyään kirja on tahattoman koominen. Kirjeromaanin kertoja on Matida, joka vanhempiensa kuoleman jälkeen saa paikan Tukholmasta erään vapaaherrattaren seuraneitinä. Matilda on hyvin tarkka arvonimistä; kirjeissä pyörii salaneuvoksettaria, vapaaherrattaria, majurinrouvia ja pastorska. Hän on myös mieltynyt kuvaamaan sitä ylellistä ympäristöä, josta hän itsensä on löytänyt. Kaikki huonekalut ovat kullattuja, kaikki nuoret naiset taivaallisen kauniita. Tunteet ovat voimakkaita; vähimmästäkin naisten herkkään sieluun koskevasta tapauksesta seuraa pyörtyminen ja ainakin viikon kestävää huimausta ja heikotusta. Myös miehet kyynelehtivät ja pyörtyvät, ja tunteista puhuttaessa polvistutaan ehdottomasti. Kun eräs neito kuolee särkyneeseen sydämeen (varsinainen kuolinsyy taitaa kuvauksesta päätellen olla sopivalla hetkellä puhjennut tuberkuloosi), Matilda kuvailee Suomessa asuvalle ystävättärelleen (sille pastorskalle) hautajaisia:

Arkkua seurasi hovineuvos vaunuissa yhdessä neljän surupukuisen lapsensa kanssa, ja neljätoista neitoa [vainajan lähimmät ystävät] parivaunuissaan. Seremonian jälkeen, kun koko suunnaton vierasjoukko (miehiä)oli saapunut haudalle, lauloivat seppelepäiset, haudan ympärille kerääntyneet nuoret ihastuttavia, tilanteeseen sopivia lauluja, joita kuusi miesääntä hienosti säesti.

Tyylikäs tilaisuus toden totta; vainaja olisi ollut mielissään, jos olisi voinut nähdä hautajaisensa. Muratti muuten on enne; kyseinen nuori nainen on menossa naimisiin, kun tuulenpuuskan lennättämä muratinkärhi kietoutuu hänenn päänsä ympärille. Siitä tulee hautajaiskukka. Muratin esiintymiset vivahtavat hiukan aikakauden kauhukirjallisuuteen, vaikka tätä puolta ei kuvauksessa liiaksi kiilloiteta.