Konstantin Paustovski: Suurten odotusten aika

Paustovskin elämäkerran neljäs osa (pahoittelen, sotkin nimet; kolmas osa helmikuussa oli nimeltään "Kahleet katkaistaan"), tämä osa on "Suurten odotusten aika").

Konstantin on Odessassa, jota saartavat ulkovallat ja erilaiset yksityisarmeijat maalta ja mereltä. Kaupungissa nähdään nälkää ja kärsitään taudeista. Onneksi on vielä meri, vaikka se onkin täynnä miinoja ja vihollislaivoja.

Konstantin päätyy ensin kommunistien vasta perustaman viraston informaatio-osstolle ystäviensä huijaustempun vuoksi; he vain marssivat sisään, laativat oveen kyltin ja aloittivat. No, osaston älykäs pällikkö huomasi tempun ja kutsui heidät puhutteluun.

- Kuinka te sitten arvasitte? kysyi Jasa.
- Ennen kaikkea siitä, ettei meidän suunnitelmassamme ollut minkäänlaista informaatio-osastoa. Se tupsahti elintarvikekomiteaan kuin ensilumi. [...] Ihmeellisintä oli, ettäteidän osastonne osoittautui todellakin tarpeellsieksi. Sen puuttuminen olisi ollut ilmeinen vahinko. Niin että ottakaa vastaan minun kiitollisuuteni.

Sitten Odessaan perustetaan lehti nimeltä "Merimies", jonne Konstantin siirtyy. Siellä hänellä on tilaisuus tarkkailla ja kuvailla Odessan värikästä väestöä ja joukkoa huomattavia kirjailijoita, kuten Isaak Babel.

Lopulta Konstantinille tulee taas voimakas tunne, että on aika siirtyä muualle. Hän matkaa "Dimitri"-laivalla. Odessasta lähtee kaksi laivaa, "Dimitri" ja "Pestel". Enempää ei kerta kaikkiaan ole. "Dimitri" olisi tarvinnut korjauksiinsa 300 niittiä. Odessan kaupunki etsitäänläpikotisin ja löydetään 70 niittiä. Näillä hätäisesti parsittuna "Dimitri" lähtee lastattuna täpötäyteen ihmisiä ja tavaroita.

Minulle annettiin paikka neljän hengen hytissä.Sinne sijoitettiin kahdeksan henkeä. Neljällä oli koija, kolme makasi lattialla, yksi - joku työläinen Volgalta - istui pesualtaan laidalla, koska altaaseen ei tullut vettä.
Altaassa hän nukkuikin. Yöksi me sidoimme volgalaisen pyyheliinalla vaatenaulakkoon, joka oli kiinnitetty seinään,ettei hän olisi vierähtänyt nukkuessaan toisten päälle.
Volgalainen ei napissut. Hän ujosteli oikeita merimiehiä ja yritti pysytellä varjossa.
Kaikki muut hytin asukkaat, minua ja volgalaista lukuun ottamatta, olivat sotalaivaston miehiä. Kahden, kaikkein nuorimman kanssa minä nukuin lattialla.
Minun vieressäni makaava, Sanzeiskin uivan majakan entinen kapteeni suuntasi jo ensimmäisenä purjehdusiltanamme sanansa avaruuteen:
- Puhtaasta sydämestä neuvon siviilikansalaisia siinä tapauksessa, että sattuu jotakin, pysyttelemään tiukasti meidän merimiesten lähettyvillä.
Minä vaikenin, mutta volgalainen rohkaisi mielensä ja kysyi:
- Luuletteko, että reitti tulee olemaan vaarallinen?
- Kaikkien tosiasioiden perusteella, vstasi majakkakapteeni ilmeisen tyytyväisenä, - Dimitri on menossa, niin kuin ranskalaiset sanovat, suoraan avoimeen hautaan.

Ja niinhän se melkein menikin, ja loppumatkan tuntemattomaan Konstantin teki jäljessä seuranneella "Pestelillä"

Alan olla vakuuttunut, että venäjän kieli on maailman ilmaisurikkain kieli, koska suomennoksetkin suorastaan helähtelevät ja rytmi on kuin musiikkia venäläisen romanssin tapaan.