Janne Kivivuori: Paha tieto

Raamatun myytin mukaan Aatami ja Eeva söivät hyvän ja pahan tiedon puusta. Myyttien puolustajat puhuvat yleensä vain pahasta tiedosta, siis hyvän myytin ja pahan tiedon puusta. Sen puun hedelmiä Janne Kivivuori on käynyt tutkimaan.

Hämmästyttävän monia myytin kannattajia hän on löytänyt, samoin uusia myyttejä; ei vain kommunismia ja natsismi, vaan myös afrosentrismi, myyttifeminismi, jungilaisuus ja Gaia-myytti kuuluat tähän joukkoon.

Tiedeviha - myytti pahasta tiedosta - puolestaan käyttää yleensä aseenaan moraalia. JOka tietoa lisää, se moraalittomuutta lisää. Surkuhupaisia ovat Kivivuoren esimerkit 1970-luvulta 2000-luvulle ulottuvat näytteet Suomen nuorista vasemmistolaisista, jotka näkevät luonnontieteissä kapitalismin kannatusta. Anja Snellmanin "Safari Club" saa olla tämän aatteen lipunkantaja. Myös alan väitteet luonto-ohjelmien markkinakapitalismista verrattuna vanhoihin, perhekeskisiä arvoja kannattaviin luonto-ohjelmiin, saivat minut lähes tukehtumaan pullaani.

Loppupäätelmänä on kuitenkin, että yksilöt tarvitsevat illuusionsa - Janne Kivivuori ei mainitse Ibsenin "Villisorsan" elämänvalhetta, mutta minulle tuli mieleen - mutta yhteisöiden pitää niellä katkerat totuudet, vaikka lujille ottaakin. Jos aletaan elää illuusioiden varassa ja ratkomaan totuuksia huutoäänestyksellä, mihin joudumme? Hyväksymään uusnatsien ja muiden salaliittoteoreetikoiden väitteet siinä kuin tieteenkin löydöt?

Hiukan kuivakan akateeminen kirja (yliopistotyyliin - otetaan kantaa, mutta ei haluta tehdä sitä ääneen), mutta täyttä asiaa.