P.C.Hodgell: To Ride a Rathorn

Kiinnostaisi tietää, suunnitteliko Pat kirjasarjansa alun alkuaan näin synkäksi, vai onko yli 20 vuoden kirjoitusaika muuttanut tarinaa ikävämpään suuntaan?

Tässä osassa Jame on kadettina Tentirissä, Kencyrathin kadettikoulussa. Koulu esiintyi jo osassa "Dark of the Moon", mutta vain paikkana. Nyt paljastetaan enemmän. Muun muassa, että Tori ei koskaan päässyt Tentiriin, koska sitä pidettiin hänelle liian vaarallisena, ja se närästää yhä.

Koulu ei ole turhan terveellinen Jamellekaan. Hoitamattomat haavat tapaavat tulehtua, ja niin käy myös hoitamattomalle menneisyydellekin. Sellaista löytyy Tentiristä. Esiin tulee moniakin asioita Knorth-suvun taustoista. Kencyr uskoo, että vainajat lepäävät vasta, kun viimeinenkin luunsiru on asianmukaisesti poltettu, mutta he unohtavat, että kuolinviireissä on vainajien verta. Täällä he nousevat ja uhkaavat Jamen ja Torin henkeä ja mielenterveyttä. Toisaalta Jame saa uusia ystäviä, ja uusi sukupolvi lupaa varovaisesti parempaa Kencyrille, jos vain nykyisyydestä selvitään.

Tässä osassa Tori jää selvästi toissijaiseen asemaan. Alkaa näyttää siltä, että Jame voittaa, jos tarinan lopussa (mikäli sitä koskaan ehditään loppuun kirjoittamaan). Alkaa myös mietityttää, kuka oikeastaan oli Kindrien, Jamen ja Torin aviottoman serkun, isä oikeastaan oli.

Onneksi maaemo, Ragga-äiti, on varovasti Jamen puolella; itse Jokimaa alkaa kapinoida. Maanjäristyksiä, tulivuoria ja tuhoutuneita satoja. Mahtaako maa selvitä Tyr-ridaniin (sarjan Ragnarökiin) asti.

Kiinostavampaa ja kiinostavampaa. Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odottaa kahtakymmentä vuotta. Tosin Pat kirjoitti välillä väitöskirjan Ivanhoesta (olisi mukavaa lukea sekin).