F.G.Cottam: Dark Echo

Edellisestä Cottamista minulla oli hiukan sekalainen mielipide. Nyt hän on saanut palikkansa kokoon.

"Dark Echo" on erinomainen näyte klassisen brittiläisen kummitustarinan tyylistä. Tarinaa kehitellään hitaan hypnotisoivasti, kunnes lukija, vaikka ei koko aikana säpsähtelekään eikä hypi äkillisistä äänistä keittiössä, on kokonan tunenlman vallassa. Eräässä vaiheessa aloin epäillä, että juttuun tungetaan populaarikirjallisuudessa usein käytetty myytti ja sanoin "voi ei", mutta onneksi olin väärässä.

Aaveita on useampia, ja jopa aika miellyttäviä. On myös merinäkymiä, epookkikuvausta ja pari vahvaa naispersoonallisuutta - miehet, suru sanoa, eivät loista, vaikka Martin parhaansa yrittää. Tarina alkaa, kun Martin Stannardin isäukko saa järjettömän mieltymyksen huvijahdin hylkyyn ja ostaa sen huutokaupasta. "Dark Echo" on huono-onnisen laivan maineessa. Sen ensimmäinen omistaja ampui itsensä ja kaksi seuraavaa koki myös karmivan lopun. Magnus Stannard on kuitenkin päättänyt saada veneen ja purjehtia sillä poikansa kanssa Atlantin halki. Martin lemmitty Suzanne epäilee kuitenkin, että ensimmäisen omistajan, Harry Spaldingin, kuolettava ote ei ole veneestä irronnut.

Kirjasta näkyy, että Internetin, sähköpostin ja kännyköiden käyttö sopii oikein hyvin myös kummitustarinoiden maailmaan. Kirja yhdistää hyvin ja saumattomasti 20-luvun kimaltavan miljöön ja nykyajan, samoin Irlannin itsenäisyystaistelun ja ensimmäisen maailmansodan. Hienoa työtä.