Ursula LeGuin: Maailma, vihreä metsä

Tällä kirjalla on nimiä kuin metsässä lehtiä: Suomennos on "Maailma, vihreä metsä", englanninkielinen nimi on "Word for World is Forest" ja Ursula LeGuin kirjoittaa itse kirjan jälkisanoissa, että hän halusi nimeksi "The Little Green Men", mutta kustantaja päätti toisin.

"Maailma, vihreä metsä" on Ursulan Vietnam-kirja. Vastakkainasettelu on ilmeinen; Maa-planeetan valloittajat pitävät Athshe-planeetan pieniä asukkaita eläiminä, pahoinpitelevät heitä, raiskaavat naisia ja panevat asukkaat pakkotyöhön tuhoamaan planeetan metsiä. Lopulta orjuutetut tarttuvat aseisiin vastoin luontoaan ja kulttuuriaan.

Kirjassa on myös filosofista viisautta, henkilöt eivät ole yksioikoisia (paitsi valloittajien puhdasverisin - sanan kaikissa merkityksissä - edustaja, Don Davidson, jonka LeGuin sanoo edustavan puhdasta pahaa. Athshelainen Selver, josta olosuhteiden pakosta ja uniensa ajamana tulee jumala - athshelainen ilmaisu, joka tarkoittaa henkilöä, joka kääntää tapahtumien virran ja muuttaa elämää peruuttamattomasti - ei ole kokonaan hyvä, mutta hän ei ole pahakaan. Edes valloittajien päällikkö Dong ei ole paha, vain jähmeä. Antropologi Lyubov on LeGuinille tyypillinen saranahenkilö, petturi, joka on petturi, koska hän on uskollinen omalle vakaumukselleen. (Sarana käsitteenä on kotoisin kirjasta "Always Coming Home".) "Pimeyden vasen käsi" -kirjassa kuningas vaatii ansibelilla selvityksen, mikä on petturi, ja hänelle vastataan, että määritelmä on vaikea, koska petturi on mielestään oikeassa. Lyubov ei ole edes petturi paitsi Davidsonin mielessä; hän on pelastanut Selverin hengen ja opettanut hänelle valloittajien kielen (pidätyn mainitsemasta sanaa amerikkalainen; LeGuin ei sitä tarjoa).

Kirja saarnaa jossakin määrin. LeGuin itse jälkisanoissaan tunnustaa sen, joten se on anteeksiannettavaa.