Philippa Gregory: The Virgin's Lover

Robert Dudley

Murhattiinko Amy Robsart? Js murhattiin, niin kuka sen teki?

Kysymys ei välttämättä kiinnosta suomalaisia, mutta englantilaiset historian harrastajat ovat kysyneet sitä usein ja kiihkeästi. Sir Walter Scott vastasi kysymykseen kirjassaan "Kenilworth", jota on kiitetty jännittävästä juonesta ja mielenkiintoisista henkilökuvista, mutta kaikki faktat hän kyllä sai 100% väärin. Philippa Gregory tekee paljon parempaa työtä - tarkistin koko kirjan ajan historiallisia lähteitä niin pitkälle kuin kykenin.

Tilanne oli seuraava: nuori kuningatar Elisabeth I oli epävakaassa tilanteessa. Englanti oli vaihtanut uskontoa - useasti parin vuosikymmenen aikana. Euroopan johtavat valtiot olivat Ranska ja Espanja, ja Englannin asema riippui siitä, että nämä kaksi pysyivät kilpailijoina eivätkä yhdistäneet voimiaan Englantia vastaan. Skotlanti oli voimakas mahti Englannin pohjoisrajalla ja maan monisatavuotinen kilpailija ja vihollinen. Eikä kukaan uskonut, että nainen voisi hallita yksin - tämä perinne syntyi vasta Elisabethin itsensä myötä kaukana tulevaisuudessa. Niinpä Elisabethin piti mennä naimisiin - ja heti.

Mies, joka uskoi olevansa sopiva kuninkaaksi, oli Robert Dudley - komea, kuningattaren lapsuudenystävä, älykäs, äärimmäisen kunnianhimoinen ja uhkarohkea. Hänen veljensä oli ollut vähällä saada Englannin valtaistuimen vaimonsa Jane Greyn ansiosta. Molemmat, veli ja pikku Jane, mestattiin. Samoin mestattiin Robertin isä ja isoisä, eri hallitsijoiden aikana. Robertin katsottiin olevan petturi ja petturien sukua - tai vain liian voimakkaasta suvusta vallastaan mustasukkaisten hallitsijoiden aikana.

Robert oli mennyt nuorena rakkaudesta naimisiin Amy Robsartin kanssa. Niin, Amy-parka. Yleisesti juoruttiin, että jos Amyä ei olisi, niin kuningatar naisi Robertin. Ja sitten Amy kuoli oudoissa oloissa, pudotessaan vain kuusi kiviporrasta lähetettyään kaikki palvelijat markkinoille.

Itsemurha, murha, onnettomuus? Kaikki selitykset on myöhemmin käyty läpi. Amyllä oli mahdollisesti rintasyövän aiheuttama osteoporoosi. Se olisi selittänyt niskan murtumisen vähäisessä onnettomuudessa. Hän tiesi miehensä hylänneen hänet ja oli epätoivoisen onneton. Ja monet politiikan pelien pelaajat - ei vain Robert - olisivat toivoneet hänet tieltään.

Philippa Gregory valitsee kirjoittaa romaanin, joka on kuin antiikin tragedia. Henkilöt noudattavat luonteitaan, koska he eivät muutakaan voi, vaikka tilanne johtaa vääjäämättä loppuun ja tuhoon - tavallaan kaikkien päähenkilöiden tuhoon. Philippa uskoo, että "neitsytkuningatar" oli puppua. Elisabeth oli intohimoinen nainen intohimoisesta suvusta ja rakastelu ilman jälkeläisiä oli tunnettu (keskeytetty yhdyntä, jonkinlainen kondomi, jonkinlainen pessaari). Hovi oli aikoinaan täysin vrma, että Elisabethillä ja Robertilla oli täysiverinen suhde. Skandaalin (Robert naimisissa oleva mies?) vuoksi kuningatar ei kuitenkaan voinut naida Robertia. Niinpä hän ei nainut ketään muutakaan. Elisabeth ei myöskään halunnut luopua kruunustaan, josta hän oli taistellut. Hän oli uhri ja toimija. Robert halusi kuninkaaksi, mutta hän ei silti halunnut Amyä kuolleeksi, vain erota hänestä tavalla tai toisella. Ja keitä muita pelissä oli? Esimerkiksi William Cecil, kruunun uskollinen palvelija ja kuningattaren salaisen palvelun päällikkö. Eikä pidä myöskään unohtaa uskontoa - monet kannattivat "vanhaa uskoa", jossa avioliitto oli pyhä. Niinpä jokin murtui - Amy.

Tällä tavoin on historiallisia romaaneja kirjoitettava. Vaikka ei olisi koskaan kuullut nimiä Robert Dudley ja Amy Robsart, niin tämä intohimotragedia on lukemisen ja muistamisen arvoinen.