Paul Theroux: Suuri junamatka

Theroux huomauttaa kerran junamatkansa aikana, että matkakirjoista tulee usein kaunokirjallisuutta. Matkaaja valikoi näkemänsä, kokemansa ja tapaamansa ihmiset (tai ehkä ihmiset valikoivat keskustelukumppaninsa oman laatunsa mukaisesti). Sitten hän valikoi vielä kerran kirjoittaessaan kirjaa. Kaksi yhdessä matkustavaa ihmistä ei tee samaa matkaa; yksin matkustavan matka on hänen oman persoonallisuutensa peili.

Mika Waltari kirjoitti kerran matkakuvauksen ja antoi sille nimeksi "Yksinäisen miehen juna". Theroux olisi voinut antaa kuvaukselleen neljän kuukauden matkastaan saman nimen (ja suuremmalla oikeutuksella - neljän kuukauden yhä ahdistavampi yksinäisyys tulee kirjan lopussa jo tuskallisesti esiin).

Kirjoittajan yksinäisyys paljastuu myös hänen jatkuvasta törmäämisestään seksiin - toisten matkustajien oudot kuvaukset kokemuksistaan, Therouxin jatkuvat lähes-törmäämiset seksuaalisuuteen (tyttöprostituoidut Intiassa, australialainen hippityttö ja lopulta tiskivedentuoksuinen suudelma ravintolavaunun työntekijän kanssa Siperian pikajunassa - yksinäisyyden huippu).

Tänä päivänä luettaessa kirja - julkaistu 1975 - on myös kulttuurihistoriallinen kuvaus. Neuvostoliitto on voimissaan, Jugoslavia yhtenäinen maa, ja amerikkalaiset vasta lähdössä Vietnamista. Kirjan ironisin anti onkin Vietnam-kuvaus; hermostuneet matkat lyhyillä rautatienpätkillä rautatiehallinnon omissa vaunuissa ("Jos sissit olisivat hyökänneet, he olisivat ampuneet meidät ensimmäisinä" - tulkin kyyninen huomautus), CIA-miesten rivo meuhtominen vallatussa huvilassa, hallituksen agentit Kobra 1 ja Kobra 2 - yksi seksin välähdys lisää Kobra 2:n laiskassa vihjailussa. Vietnamin matkailutoimiston Huen keisarillisten palatsien esittely samalla, kun todellinen Hue oli raunioina ja siellä käytiin raskaita taisteluja. Ja nopea siirtymä tästä dekadentista tappion miljööstä Japanin steriiliin tehokkuuten sellaisena kuin Theroux sen koki - tosienlainen painajainen. Ja lopulta tylsistyttävä Siperian pikajuna, jossa viereisessä vaunussa vanha mies teki kuolemaa ja hänen poikansa joi samppanjaa päivästä toiseen. Kun Theroux katseli, miten poika Irkutskissa peitteli isäänsä paareilla, hän kysyi, miten isä voi: "Luulen, että hän on kuollut", poika vastasi ja lähti saattamaan paareja kotikaupunkiin, jota isä ei enää näkisi. Tsehovilainen kohtaus.