That Myint-U: The River of Lost Footsteps

Burma mielessä: pakolaisleirin lapset ja vangittu Aung San Suu Kyi

Häpeäkseni mainitsen, etten ole tiennyt Burmasta (sotilasjuntan mielestä Myanmarista) juuri muuta kuin mitä yllä oleva kuva ilmentää; maa, jossa ihmiset kärsivät, sotilasjuntta surmaa ja maan symboli on vangittu, mutta sisukas Aung San Suu Kyi.

Thant Myint-U on YK:n entisen pääsihteerin U Thantin tyttärenpoika ja sukua myös Burman viimeisille kuninkaille. Hän pystyy loistavalla aitiopaikalta näyttämään Burman jännittävän ja mutkikkaan historian, myös perheensä ja sukunsa henkilökohtaisten kokemusten kautta, ja mikä on johtanut Burman tämän hetkiseen (ja mahdollisesti pitkään kestävän tulevaisuudenkin ) tilaan.

Thant Myint-U on myös hyvä ja vilkas kertoja, joka tuntee maansa historian, anekdootit ja kaskut yhtä hyvin kuin veriset hetket. Myös sukuhistoria on epätavallinen; kuka olisi uskonut, että pienen, köyhän burmalaiskaupungin köyhästä pojasta (ja siihen kätkeytyy myös sukutarina, jossa on smaragdien piiloittelua yön tunteina ja lahjottuja tuomareita) tulisi YK:n pääsihteeri ja toisaalta Burman kuninkaallisten jälkeläisen appi? No, pienenä poikkeamana - kuka uskoisi, että Intian ylväiden mogulien (tekemänsä vallananastuksen jälkeen britit kuljettivat suvun jäsenet maanpakoon Burmaan samoin kuin Burman kuningassuvun Etelä-Intiaan) viimeiset köyhtyneet jälkeläiset ajautuisivat takaisin Intiaan ja suvun viimeisen vesa myy turisteille teetä Kalkutassa?

Kun japanilaiset tulivat, Burma jakaantui niihin, jotka pitivät brittiläisisännistään enemmän kuin japanilaisista, niihin, joista japanilaiset antoivat hyvää sotilaskoulutusta ja itsenäisyyden toivon, ja vuoristokansoihin, jotka eivät pitäneet kummistakaan isännistä (vaikka britit olivat suosineet heitä armeijoissaan). Niinpä sodan jälkeen ja itsenäisyyden koittaessa entiset koulutoveri joutuivat maailmassa erilleen; U Thantista tuli diplomaatti ja YK:n korkein virkailija, U Nusta (U-etuliite on kunnioitusta osoittava ja esiintyy siksi niin monissa burmalaisnimissä) pääministeri ja myöhemmin kapinoitsija, kun taas kolmikon viimeinen jäsen Ne Win kohosi japanilaisten kouluttamaksi kenraaliksi, vallankaappaajaksi ja Burman 60-vuotisen sotilashallinnon perustajaksi.

Thant Myint-U suree maansa puolesta ja muistuttaa, että maan sekasorto ja köyhyys alkoivat jo viimeisen kuninkaan aikana ja helpottivat hetkeksi brittihallinnon vuosina (vaikka britit eivät tehneet mitään burmalaisten tulevan itsehallinnon hyväksi, pikemminkin päinvastoin). Japanilaiset poistuessaan tuhosivat systemaattisesti kaiken mahdollisen kouluista kirkkoihin, teihin, rautateihin ja jopa kilparatoihin. Ja heti sodan jälkeen alkoi sisällissota, jota on kestänyt näihin päiviin saakka - Burman sadat puoli-itsenäiset heimot erityisesti vuoristoalueilla ovat pitäneet sotaa yllä. Ei ihme, että demokratialla on niin vähän mahdollisuuksia.

"The River of Lost Footsteps" herättää mielenkiinnon maahan, jonka näkymättömyyttä maailman silmissä Thant Myint-U valittaa, ja antaa jännittävässä muodossa historiankurssin mielenkiintoisen maan ja kansan kohtaloista. (Tai kansojen - Burma ei ole koskaan ollut yhtenäinen etnisesti eikä uskonnollisesti.)