Philippa Gregory: The Other Boleyn Girl
Philippa Gregoryn esikoisteos ei ole niin vilpittömästi historiassa kiinni kuin myöhemmät kirjat, mutta tarina on vetävä. Kuten osoittaa se, että siitä on tehty TV-sarja ja elokuva.
Kiistatta draama Anne Boleynin ympärillä on voimakasta kamaa, ja Philippan alaa on valita yllättävä näkökulma. Hän on tehostanut ja terävöittänyt juonta valitsemalla epäselvistä historian tiedoista ne kaikkein voimakkaimmat. Kirja on kirjoitettu Anne Boleynin sisaren Maryn näkökulmasta - hän oli "se toinen Boleynin tyttö". Tilannehan oli se, että Henrik VIII oli ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta eikä hänellä ollut poikaa. Henrikin puolelle voidaan laskea, että Englanti oli juuri selviytynyt satavuotisesta sodasta, joka oli samalla murhaava sisällissota, eikä hänen isällään ollut lujaa, perinnöllistä otetta valtaistuimeen - Henrik VII oli voittanut kuningaskunnan taistelussa laillista kuningasta vastaan, eikä tämäkään ollut saanut valtakuntaa sääntöjen mukaan. Hemrik VII:lle oli ollut suuri voitto saada poikansa vaimoksi Espanjan prinsessa. Sitten sanottu poika kuoli. Henrik VIII - kultainen prinssi ja kuolleen Arthurin nuorempi veli - astui näyttämölle ja sai prinsessan, valtaistuimen ja kaiken - paitsi poikaa. Voi ymmärtää, että hän oli jossakin määrin ärtynyt.
Henrik otti rakstajattaria vaimonsa seuranaisista ja sai pojankin yhdeltä. Yksi Englannin mahtisuvuista olivat Howardit, ja he pitivät tarjolla Boleynin tyttöjä. Mary Boleyn, tämän kirjan kertoja, oli heistä kaunein. Häijyjen historioitsijoiden yleinen konsensus on, että Mary oli myös vanhin ja että hänellä oli Ranskan hovissa, jossa hänet kasvatettiin, tietynlainen maine. Philippa Gregory tekee hänestä nuorimman ja tahrattoman kuin aamunkoitto, kun hänet tuodaan Englantiin ja naitetaan 13-vuotiaana saman ikäiselle aateliselle. (Useimmat historioitsijat ovat sitä mieltä, että avioliitto solmittiin vasta, kun suhde Henrikin kanssa oli ohi.) Henrikin katse osuu Maryyn, ja Howardit pakottavat vastahakoisen tytön kuninkaan syliin. Mary saa kuninkaalle kaksi lasta (myöhempi huhu todella pani heidät kuninkaan piikkiin, mutta vain huhu). Ranskasta tuli myös hänen sisarensa Anne, joka päättää lujasti valloittaa kuninkaan sydämen, kullin ja valtaistuimen. Annesta luodaan kirjassa voimakas kuva, melko epämiellyttävä, mutta todella vahva. Hän on valmis tekemään mitä tahansa - kirjaimellisesti ihan mitä tahansa - päästäkseen valtaistuimelle - ja hän onnistuu. Hän onnistuu kaikessa muussa, mutta ei synnytä poikaa, ja se tuhoaa hänet.
Mary puolestaan palaa epävarmaan suhteeseen aviomiehensä kanssa, jää leskeksi, rakastuu tavalliseen sotilaaseen ja solmii rakkausavioliiton. Tämä osa, yllättävästi, on totta. Mary Boleyn todella nai tavallisen sotilaan, vaikka hän menetti avioliiton myötä rahansa ja asemansa. On tyydyttävää todeta, että hän lopulta peri Boleynien maat ja eli miehensä ja kaikkien lastensa kanssa onnellista elämää.
Kaivelin historioita ja löysin yhden teorian, joka selittäisi Annen epäonnistumisen. Teorian mukaan hänellä oli RH- -veri. Esikoinen syntyi hienona ja terveenä (ja tyttönä), mutta muut raskaudet päättyivät keskenmenoon.
Antonia Fraser on valinnut Boleynin sisarusten mahdollisisa syntymävuosista aikaisimmat, kun taas Philippa Gregory myöhäisimmät, mikä muuttaa tarinaa, mutta kahdesta asiasta kaikki ovat yksimielisiä; naiset olivat biologiansa armoilla, yrittäkööt miten paljon tahansa, ja Henrik oli hemmoteltu poika, josta kasvoi tyranni, kun hän avio-ongelmansa ratkaisuksi heitti syrjään paavin ja huomasi, että kukaan ei voinut vastustaa häntä. Tämä jälkimmäinen kehitys - miten tehtiin suhteellisen (vain suhteellisen - Henrik VII ei myöskään ollut reilu hallitsija) säädyllisestä hovista kyynpesä - on kirjan voimakkainta antia ja toi mieleeni koko kirjan ajan Montefioren kuvauksen Stalinin hovista. En ihmettele, että tarina on houkutellut tekemään filmejä. Aion hankkia ne käsiini.
Philippa kuvaa myös hyvin, miten kristikunnan komein hallitsija, Englannin kultainen prinssi, muuttui possunsilmäiseksi perunaksi, jolla oli hemmotellun kakaran temperamentti, parantumaton haiseva haava jalassa ja impotenssi. Sääli Jane Seymouria, joka kirjan lopussa esiintyy; hän antoi Henrikille sen kaivatun pojan ja kuoli nnnistuessaan. Henrikin kuoltuaan kaivattu, virheetön englantilainen ruusu.
Kiistatta draama Anne Boleynin ympärillä on voimakasta kamaa, ja Philippan alaa on valita yllättävä näkökulma. Hän on tehostanut ja terävöittänyt juonta valitsemalla epäselvistä historian tiedoista ne kaikkein voimakkaimmat. Kirja on kirjoitettu Anne Boleynin sisaren Maryn näkökulmasta - hän oli "se toinen Boleynin tyttö". Tilannehan oli se, että Henrik VIII oli ollut naimisissa kaksikymmentä vuotta eikä hänellä ollut poikaa. Henrikin puolelle voidaan laskea, että Englanti oli juuri selviytynyt satavuotisesta sodasta, joka oli samalla murhaava sisällissota, eikä hänen isällään ollut lujaa, perinnöllistä otetta valtaistuimeen - Henrik VII oli voittanut kuningaskunnan taistelussa laillista kuningasta vastaan, eikä tämäkään ollut saanut valtakuntaa sääntöjen mukaan. Hemrik VII:lle oli ollut suuri voitto saada poikansa vaimoksi Espanjan prinsessa. Sitten sanottu poika kuoli. Henrik VIII - kultainen prinssi ja kuolleen Arthurin nuorempi veli - astui näyttämölle ja sai prinsessan, valtaistuimen ja kaiken - paitsi poikaa. Voi ymmärtää, että hän oli jossakin määrin ärtynyt.
Henrik otti rakstajattaria vaimonsa seuranaisista ja sai pojankin yhdeltä. Yksi Englannin mahtisuvuista olivat Howardit, ja he pitivät tarjolla Boleynin tyttöjä. Mary Boleyn, tämän kirjan kertoja, oli heistä kaunein. Häijyjen historioitsijoiden yleinen konsensus on, että Mary oli myös vanhin ja että hänellä oli Ranskan hovissa, jossa hänet kasvatettiin, tietynlainen maine. Philippa Gregory tekee hänestä nuorimman ja tahrattoman kuin aamunkoitto, kun hänet tuodaan Englantiin ja naitetaan 13-vuotiaana saman ikäiselle aateliselle. (Useimmat historioitsijat ovat sitä mieltä, että avioliitto solmittiin vasta, kun suhde Henrikin kanssa oli ohi.) Henrikin katse osuu Maryyn, ja Howardit pakottavat vastahakoisen tytön kuninkaan syliin. Mary saa kuninkaalle kaksi lasta (myöhempi huhu todella pani heidät kuninkaan piikkiin, mutta vain huhu). Ranskasta tuli myös hänen sisarensa Anne, joka päättää lujasti valloittaa kuninkaan sydämen, kullin ja valtaistuimen. Annesta luodaan kirjassa voimakas kuva, melko epämiellyttävä, mutta todella vahva. Hän on valmis tekemään mitä tahansa - kirjaimellisesti ihan mitä tahansa - päästäkseen valtaistuimelle - ja hän onnistuu. Hän onnistuu kaikessa muussa, mutta ei synnytä poikaa, ja se tuhoaa hänet.
Mary puolestaan palaa epävarmaan suhteeseen aviomiehensä kanssa, jää leskeksi, rakastuu tavalliseen sotilaaseen ja solmii rakkausavioliiton. Tämä osa, yllättävästi, on totta. Mary Boleyn todella nai tavallisen sotilaan, vaikka hän menetti avioliiton myötä rahansa ja asemansa. On tyydyttävää todeta, että hän lopulta peri Boleynien maat ja eli miehensä ja kaikkien lastensa kanssa onnellista elämää.
Kaivelin historioita ja löysin yhden teorian, joka selittäisi Annen epäonnistumisen. Teorian mukaan hänellä oli RH- -veri. Esikoinen syntyi hienona ja terveenä (ja tyttönä), mutta muut raskaudet päättyivät keskenmenoon.
Antonia Fraser on valinnut Boleynin sisarusten mahdollisisa syntymävuosista aikaisimmat, kun taas Philippa Gregory myöhäisimmät, mikä muuttaa tarinaa, mutta kahdesta asiasta kaikki ovat yksimielisiä; naiset olivat biologiansa armoilla, yrittäkööt miten paljon tahansa, ja Henrik oli hemmoteltu poika, josta kasvoi tyranni, kun hän avio-ongelmansa ratkaisuksi heitti syrjään paavin ja huomasi, että kukaan ei voinut vastustaa häntä. Tämä jälkimmäinen kehitys - miten tehtiin suhteellisen (vain suhteellisen - Henrik VII ei myöskään ollut reilu hallitsija) säädyllisestä hovista kyynpesä - on kirjan voimakkainta antia ja toi mieleeni koko kirjan ajan Montefioren kuvauksen Stalinin hovista. En ihmettele, että tarina on houkutellut tekemään filmejä. Aion hankkia ne käsiini.
Philippa kuvaa myös hyvin, miten kristikunnan komein hallitsija, Englannin kultainen prinssi, muuttui possunsilmäiseksi perunaksi, jolla oli hemmotellun kakaran temperamentti, parantumaton haiseva haava jalassa ja impotenssi. Sääli Jane Seymouria, joka kirjan lopussa esiintyy; hän antoi Henrikille sen kaivatun pojan ja kuoli nnnistuessaan. Henrikin kuoltuaan kaivattu, virheetön englantilainen ruusu.
posted by Mette | 2:46 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home