Andrew Nikiforuk: The Fourth Horseman

Nimi viittaa luonnollisesti Ilmestyskirjan ratsastajiin:

Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon sanovan: "Tule!" Siinä samassa näin tuhkanharmaan hevosen. Se, joka istui hevosen selässä, oli nimeltään Kuolema, ja sen jäljessä tuli Tuonela. Ratsastajille annettiin valta neljänteen osaan maata, ne saivat tappaa miekalla, nälällä ja rutolla ja jättää loput villipetojen kynsiin.

Neljännen ratsumiehen jälkiä Nikiforuk tässä korjassa seuraa varsin sujuvasti ja kiinnostavasti. Malaria, spitaali, isorokko, syfilis ja tuberkuloosi sisälsivät yllättävän paljon asiaa, jota aikaisemmin lukemani kirjat eivät ole käsitelleet. Influenssa- luku luonnollisesti keskittyi espanjantautiin; kirjan julkaisuvuosi on 1991. Samasta syystä AIDS-luku on paremminkin epäröivä, taudista ei tiedetty niin paljon kuin nyt (toivottavasti!) tiedetään.

Nikiforukilla on johtoteema koko kirjan ajan. Tautien joukkohyökkäystä ei voi estää, uusia tulee sitä mukaa kun vanhoista päästään, ja jo voitetuiksi luulleet ponnahtavat uudelleen esiin. Tämä Nikiforukin mukaan johtuu ylikansoituksesta, aliravitsemuksesta ja köyhyydestä. Nikiforukin mukaan lika, ahtaus ja ennen kaikkea hyökkäykset ihmisten luonnollista immuniteettia vastaan tappavat - ja tätä immuniteettia vastaan hyökkäävät monet normaaleina pidetyt asiat tupakoinnista ilmansaasteisiin ja jopa sairaalakirurgiaan verensiirtoineen. Paha on panna vastaankaan, kun tarkastelee tämän hetken pandemian, sikainfluenssan, aiheuttamia kuolemantapauksia ja niiden jakaantumista - eniten kuolleita on tulllut köyhässä, saastuneessa Meksikossa.

Nikiforukin näkemys mikrobeista pääasiassa hyväntahtoisina, hyödyllisinä olentoina, jotka mieluiten asettuvat suhteellisen rauhanomaiseen yhteiseloon ja hyökkäävät vain, kun niiden rauhaa häiritään, on kiinnostava ja herättää ajatuksia.