Christian Jacq: Ramses - Abu Simbelin valtiatar

Tässä osassa Jacq panee toimeksi ja Ramseksen ympärille alkaa tulla tyhjää. Vihollisia ja ystäviä kuolee sellaista vauhta, että mietityttää, mitä ainesta viimeiseen osaan riittää.

Jacq selvitti ristiriidan Ramseksen historiasta tunnetun suuren jälkeläisjoukon välillä panemalla faaraonsa adoptpoimaan kaikki ylhäisön lupaavat lapset - on arkeologilta ristiriitainen veto tehdä faaraosta, tunnetusti aina suuren haaremin omistajasta (vaimot olivat poliittisia välikappaleita) yksiavioinen.

Toinen ristiriita on Jacqin tapa sijoittaa kirjoihin henkilöitä aivan eri kulttuuriympäristöistä, jopa mytologioista - aikaiemmin tapasimme Troijan sodan kauniin Helenan, ja Homeros on kirjoitellut runojaan Ramsekselle. Mooses on faaraon koulutoveri. Helena selvitettiin kuvioista, Homeros kuolee, ja Mooses käsitellään tässä loppuun melko hirtehisesti. Jacq on selvästi Egyptin puolella, joten hebrealaisten lähtö Egyptistä kaikkine vitsauksineen on hilpeä jakso. Sen sijaan heettejä kohdellaan kunnioituksella - loppujen lopuksi suuri osa Ramseksen maineesta perustuu sotiin heettivaltakuntaa vastaan.

Kansansadun eläimetkin kokoontuvat; uskollinen elefantti Nubiassa on aina tarvittaessa paikalla. Jacqin mystiikan annan anteeksi siinä, missä Troijan Helenaa en. Mutta mitä ihmettä Jacq keksii Ramses-tarinan viimeisen osan täytteeksi?