Axel Madsen: Coco Chanel

Coco Chanel oli poikkeuksellinen nainen elämänsä alusta sen loppuun saakka. Hän kuoli 88-vuotiaana valmistellessaan viimeistä kokoelmaansa niin uupuneena työstä, että palvelijatar ehti vain auttaa hänet vuoteelle ja ottaa häneltä kengät jalasta. Cocon viimeiset sanat olivat: "Näin sitä siis kuollaan.")

Axel Madsenilla on ollut työmaa käsissään ja hän on selvinnyt siitä upeasti. Hän kuvailee elämäkerran alussa urakkaansa; Coco valehteli koko ikänsä ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä enemmän hän valehteli elämästään lukuunottamatta joitakin kohtia, joista hän ei suostunut sanomaan mitään. Kaiken lisäksi (vaikka sitä Madsen ei suoraan sanokaan) kaikki vielä elossa olevat henkilöt ovat myös valehdelleet. Cocon elämässä, urassa ja hänen ympärillään olevien ihmisten elämässä oli monia asioita, joita ei millään ehdolla ole haluttu paljastaa - esimerkiksi eri tahojen suhteet saksalaisiin sodan aikana.

Axel Madsen on kuitenkin kiitettävästi selviytynyt tämän ryteikön läpi, karsinut ilmeisen perättömiä muotimaailman juoruja (Coco muka lesbo? Sillä rakastajamäärällä?) ja luonut kuvan erikoislaatuisesta henkilöstä, selviytyjästä ("hän oli kuin pieni, musta, tuhiseva härkä", joku on kuvaillut), joka aina viime tingassa piti kiinni itsenäisyydestään ja omasta työstään.

Jos minun on pitänyt valita mies tai puvut, olen aina valinnut puvut.

Coco oli uskomattoman antelias ja hämmästyttävän saita, uskollinen ystävilleen ja hylkäsi lähes kaikki sukulaisensa, innokas riitaantumaan ja hidas leppymään mutta aina elegantti. Kiehtova persoona.