Christian Jacq: Ramses - Ikuisuuksien temppeli

Ramses aloittaa faaraona. Kirja lähinnä toistaa ensimmäisen osan teemoja. Ramses uskollisine seuraajineen - leijona Murskaaja, koira Vahti, henkivartioston päällikkö Serramanna, uskollinen kirjuri Ameni ja vaimo Nefertari (järjestys ei ole sattumanvarainen - Ramses matkustelee paljon ja hänen henkeään uhataan, joten lähinnä häntä ovat hengenpelastajat). Ramses rakentajana tulee esiin, edelleenkin new age -linjoilla. Tähän kohtaan on muuten tullut Jacqin suurin moka kirjailijana ja arkeologina. Ramses on käymässä sotaa Sudanissa. Hänen vanha ystävänsä norsu, jonka kärsästä hän irroitti keihään ensimmäisessä osassa, etsii hänet ja johdattaa hänet kalliojyrkänteelle Niilin rannalle. Tässähän ollaan suoraan kansansadussa - viisaat eläimet ennustajina - mutta sitten seuraa se moka: paikalta löytyy poika, joka ilmoittaa paikan nimeksi Abu Simbel. Voi herran jestas. Abu Simbel on arabiaa. Kukaan ei tiedä, miten paikkaa nimitettiin Ramseksen aikana, mutta hänen myöhemmin rakentamansa temppelit olivat Re-Horakhtelle.

Täsä osassa tuodaan uutena henkilönä yhden jumalan palvoja, tietäjä Ofir, joka kuljettaa mukanaan vähämielistä tyttöä. Tämän hän väittää olevan faarao Ekhnatonin tyttärentytär. Tämä pari on kotoisin uusplatonilaisuudesta, tietäjä Simon ja Ennoia, häväisty Helena. Jacq lainaa varsin riemukkaasti antiikin kirjallisuduesta (tässä osassa muuten hankkiudutaan eroon Spartan Menelaoksesta ja kauniista Helenasta, eikä ollenkaan Odysseian tietojen mukaan - selitys voi olla se, että Homeros on edelleen Egyptissä ja kirjoittelee runoelmaansa siellä). Mooses katoaa erämaahan.

Jännite on edelleenkin edellisen faaraon kahden pojan välinen, ja myös ongelmassa siitä, kuka Ramseksen ystävistä on petturi. Sota heettiläisiä vastaan häämöttää taivaanrannassa, mutta Pi-Ramses rakennetaan stahanovilaisessa ajassa.