Paul Auster: New York -trilogia

Mikä ihme siinä on, että miehet potevat identiteettikriisiä - tai ainakin miehet kirjoittavat kirjoja identiteettikriisistä. Minulle ei tule äkkiä mieleen yhtään naisen aiheesta kirjoittamaa kirjaa, mutta miehiltä useitakin. Paul Austerilla on kolme yhteen nivoutunutta pohdintaa. Vieraalta vaikka aihe tuntuikin (minä tiedän, kuka olen), niin jotakin kieroa kiinnostusta nämä minussa nostattivat.

Ensimmäinen on Lasikaupunki.

Mies nimeltä Quinn elää yksinäistä ja huomaamatonta elämää. Hän kirjoittaa salapoliisikirjoja nimellä William Wilson (Auster huomauttaa harkitusti yhteydestä Poen novelliin). Kirjojen tarmokas sankari on Max Work, jonka Quinn kokee olevan elävämpi kuin hän itse.

Eräänä yönä Quinnin puhelin soi. Puhelimessa halutaan Quinnin ottavan heti yhteyttä - soittaja tosin uskoo Quinnin olevan Paul Auster -niminen yksityisetsivä. Soittaja on Peter Stillmann, joka on varma, että hänen isänsä, myös Peter Stillmann, on tulossa kaupunkiin tappamaan hänet. Quinn ottaa tehtävän vastaan Paul Austerin nimellä.

Hän varjostaa kaupunkiin tulevaa Peter Stillmannia. Junasta tulee kaksi täsmälleen samannäköistä miestä. Quinn valitsee toisen ja alkaa jäljittää tätä. Stillmann kulkee päivästä toiseen kaupungilla outoja reittejä, joista kartalla muodostuu kirjaimia. Sitten Quinn kadottaa hänet. Hän siirtyy varjostamaan nuoremman Peter Stillmannin asuntoa, koska puhelimeen ei vastata. Tärkeä yksityiskohta on, että hän varjostuksen alussa osti punaisen muistikirjan, johon merkitsee kaikki liikkeensä. Kun mitään ei tapahdu kuukausiin, hän palaa kotiin, jossa asuu eri henkilö. Vuokraisäntä on heittänyt menemään kaikki Quinnin tavarat ja vuokrannut asunnon uudelleen. Quinn lukee lehdestä, että vanhempi Stillmann on hypännyt sillalta ja kuollut. Quinn pohtii, mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi alkuaan alkanut varjostaa sitä toista Stillmanin näköistä miestä.

Hän menee nuoremman Stillmannin asuntoon, joka on täysin tyhjä. Hän majoittuu kylpyhuoneeseen, makaa selällään ja tuijottaa kattoon. joka päivä joku panee hänen viereensä lautasellisen ruokaa - hän ei tiedä eikä välitä, kuka se on.

Tässä kohtaa kuvaan astuu tarinan kertoja. Hän kuulee ystävältään kirjailija Paul Austerilta Quinnistä. He menevät Stillmannin asuntoon, jossa ei ole muuta kuin täyteen kirjoitettu punainen muistikirja.

Toinen osa on Aaveita. Siinä yksityisetsivä nimeltään Blue saa White-nimiseltä mieheltä tehtäväksi varjostaa Black-nimistä miestä. White on järjestänyt Bluelle asunnon vastapäätä Blackin huoneistoa. Black ei tee muuta kuin kirjoittaa loputtomiin. Blue poistuu vain postittaakseen viikottaisen raporttinsa Whitelle. Lopulta Blue tutustuu Blackiin (valepuvussa) ja kuulee, että tämä on palkattu vahtimaan vastapäisessä asunnossa asuvaa miestä, joka ei tee muuta kuin kirjoittaa. Blackin pöydällä olevat paperit ovat Bluen Whitelle kirjoittamia raportteja.

Kolmantena on Lukittu huone. Kertojalla on ollut lapsuusystävä Fanshawe. Tämä on kaikissa suhteissa parempi ja lahjakkaampi kuin kertoja. Nyt Fanshawen leski ottaa yhteyttä kertojaan ja ilmoittaa Fanshawen kadonneen ja jättäneen viestin, jonka mukaan kertojan on luettava hänen kaikki kirjalliset työnsä ja päätettävä, onko niissä mitään hyvää. Kertoja lukee ne, toteaa ne mestariteoksiksi, ne julkaistaan, ja kertoja nai Fanshawen vaimon. Hän alkaa etsiä Fanshawea sen jälkeen, kun tehtävään palkattu yksityisetsivä nimeltä Quinn on epäonnistunut. Etsintäretki muuttuu yhä kummallisemmaksi - yksityietsivä Quinn on kadonnut. Kertoja mainitsee kirjoittaneensa kirjat "Lasikaupunki" ja "Aaveet". Ihmiset kutsuvat häntä Fanshaweksi. Lopulta hän alkaa ahdistella täysin vierasta miestä ja väittää tämän olevan Fanshawe. Mies kiistää - hänen nimensä on Peter Stillmann.

Lopulta kirjailija löytää Fanshawen piilopaikan. Tämä ei päästä häntä sisään, mutta kertoo koko salaisuutensa piilevän punaisessa muistikirjassa. Kertoja repii muistikirjan.

Kaiken tämän lisäksi kaikki kolme kirjaa ovat täynnä kiehtovia tarinoita historiallisista henkilöistä, jotka joko ovat tai eivät ole olleet olemassa (esimerkiksi täydet elämäkerralliset tiedot miehestä, jolle sokea Milton saneli runoelmansa - tämä hiukan kummastuttaa Quinniä, sen tarinan lukijaa, koska hänen tietääkseen Milton saneli tyttärilleen).

Tässä nyt tuli juonenpaljastuksia, jos näitä nyt juoniksi voi sanoa tavanomaiessa mielessä, mutta tiedättepä, mitä saatte, jos sukellatte Austerin maailmaan.