Darja Dontsova: Mieheni seitsemäs vaimo

Slapstick-komediaan verhottu nyky-Venäjän kritiikki. Minä-kertojalla on tyrmistyttävä tausta - ensin köyhyyttä, siten ystävätär, joka nai upporikkaan ranskalaisen, jonka tyypillinen ranskalainen nimi oli McMayer, ja kaikki pantiin puoliksi. Darja (kertojan nimi on, kumma kyllä, sama kuin kirjailijan) saa puhelinsoiton entiseltä mieheltään. Tämän viimeisin eli seitsemäs vaimo on löytynyt kotoa ammuttuna. Darja ei suostu uskomaan Maksim-parkaa syylliseksi ja lähtee seuraamaan kaikkia johtolankoja yhtaikaa. Darjan elämää mutkistuttaa kaksi hänen anopeistaan (yhteensä neljä), jotka muuttavat hänen luokseen samanaikaisesti. Anopit piristyvät ihmeellisesti ja haluavat perheen elävän neuvostoliittolaista kulttuurielämää, Darja esiintyy mafian jäsenenä ja miliisin milloin minkin osaston everstinä pitkin Moskovaa, istuu torilla myymässä laittomia kananmunia, yrittää teettää pornofilmin ja kaikki menee yleisesti ottaen päin Punaista toria. Väliaikoina hän opiskelee Butyrkan vankilan elämää ja tutustuu vankien omaisten ongelmiin, joskaan ei omakohtaisesti - sadan dollarin seteli siellä täällä rasvaa polun.

Oopperoissa naukuvat kissat ja tenorit putoavat vahingossa lattialuukuista, konsertissa jonkun pomon henkivartijat luulevat musiikkikappaleeseen kuuluvaa pamahdusta laukaukseksi ja alkavat ammuskella. Darja on saamassa sakkoja milloin miltäkin miliisiltä, nämä luulevat aina häntä mafian jäseneksi ja häipyvät anteeksi pyydellen (uusi auto ja puheluita vankilasta - mitä muuta hän voisi olla kuin rikollispomon vaimo?), hän todella tutustuu aitoon mafiapäällikköön, jonka aseenkantaja opiskelee Darjan tyttären johdolla oikeinkirjoitusta ja ohimennen tappaa Darjaa uhanneen ammattilaisen, ja huippukohtauksessa Darja kidnapataan ja häntä ryntäävät pelastamaan mafiosot ja OMON-joukkojen jäsenet täsmälleen samanlaisissa asuissa, samat hiihtonaamarit päässä ja samanlaiset puoliautomaattiset käsissä. Loppukohtauksessa miliisieversti ja mafiapäällikkö istuvat Darjan kanssa datshan rappusilla tupakalla ja molemmat haukkuvat häntä täsmälleen samanlaisin sanankääntein varomattomuudesta ja miesten asioihin sekaantumisesta.

Darja ei ratko rikoksia, vaan onnistuu kaivamaan esiin tyrmäävän määrän merkillisyyksiä nyky-Moskovan elämästä ja joukon omituisia tyyppejä. Kaikki puolihuolimattomasti ja vauhdilla. Ilmeisesti Venäjän elämä on iloista karusellia. Oudointa on, että monet yksityiskohdat sopivat yksi yhteen Venäjästä kertoviin dokumentteihin, joten pitänee kaiketi uskoa kaikki saman tien.