Anna-Lena Laurén: Hulluja nuo venäläiset

Venäläisistä on kirjoiteltu paljon, mutta mitään erityisen omaperäistä heistä ei nähtävästi voi sanoa. Kaikki tiivistyy tämän kirjan nimeen: hulluja nuo venäläiset.

Venäläiset haluavat tarjota, he juovat votkaa joka tilaisuudessa, he halauvat naisten olevan naisellisia (ja elättävän miehensä), he pitävät vieläkin Ladoista, koska jokainen venäläinen mies osaa korjata Ladan. Heidän mielestään kaksiosaiset etunimet ovat luonnottomia ja hämmentävät heitä.

Venäjällä ei vieläkään saa palvelua ellei pane seteliä asiapapereiden väliin. Venäläiset miehet kättelevät ja suutelevat toisiaan, mutta venäläiset naiset eivät kättele (se on mielenkiintoista; olisiko perua mongolivalloituksen ajoilta).

Venäläiset ovat hyviä lukemaan ihmisiä, haluavat tehdä kaiken yhdessä, ja rakastavat juhlapäiviä. Venäläiset tuntevat Suomea paljon paremmin kuin ruotsalaiset. Ja mistään ikävästä Anna-Lena ei sitten haluakaan kirjoittaa.

Ihan kätevä Venäjän kävijän matkaopas tämäkin. Oudosti saman kuvan saa Darja Dontsevan dekkareista. Ilmeisesti Darja ja Anna-Lena kuvaavat samaa maata, mikä on helpotus. Näyttää siltä, että naisten Venäjä eroaa miesten (esimerkiksi Esa Seppäsen ja Ilmari Susiluodon) Venäjästä.

Kiinnostavaa, että Anna-Lena Laurén ja Caroline Salzinger (Terveisiä pahan akselilta) ovat tehneet saman huomion: on aivan eri asia olla toimittajana, jos on nuori, vaalea ja söpö nainen, kuin jos on tavallinen miehenköriläs. Miestä ei tytötellä, mutta ei häntä myöskään tartuta reidestä kesken työhaastattelun. Mahtavat pohjoismaiset naistoimittajat hämmästyttää pitkin maapalloa.