Peter S.Beagle: Viimeinen yksisarvinen

Beagle on kirjoittanut muutakin, mutta parhaiten hänet tunnetaan "Viimeisestä yksisarvisesta". Leena Peltonen on tavoittanut käännöksessään Beaglen lempeän sadunomaisen tyylin, vaikkakaan käännös ei tee täyttä oikeutta runoille - kirja olisi luettava alkukielisenä.

Sadun elementit ovat kirjassa persoonallisesti käsiteltyinä - velhoja, prinssejä, prinsessoja, lainsuojattomia, kirouksia, jopa syksynvärinen kissa ja hajamielinen perhonen - ja tietenkin viimeinen yksisarvinen. Yksisarvinen on elänyt metsässään ajan ulkopuolella, kunnes se sattuu kuulemaan kahden miehen keskustelevan. Toinen sanoo, että yksisarviset ovat kadonneet maailmasta. Yksisarvinen lähtee selvittämään, onko se todella lajinsa viimeinen, ja jos, niin miksi. Se kuulee perhosen kertovan, että punainen härkä on ajanut kaikki yksisarviset mereen. Härkä kuuluu kuningas Haggardille. Matkalla sen vangitsee Mamma Fortuna, aito noita, jolla on palveluksessaan velho Schmendrick, joka ei koskaan saa taikaa oikein. Kunnes Schmendrick onnistuu tekemään aidon taian, hän on kuolematon. Hänen taikansa eivät vapauta yksisarvista, mutta hän on näppärä taskuvaras; hän ja yksisarvinen matkaavat yhdessä taistelemaan punaista härkää vastaan.

Kun ennätetään kuningas Haggardin linnalle, seuraan on liittynyt Molly Grue, joka ei nuorenakaan ollut kaunis. Linnassa tapahtuu outoja asioita; kello lyö oikeaa aikaa, viini juo itsensä ja kallo puhuu. Siinä on tietysti jekku, koska yksikään kissa ei missään milloinkaan ole antanut suoraa vastausta kysymykseen.