Ellis Peters: A Morbid Taste for Bones

Jostakin järjelle käsittämättömästä syystä kirjalle on suomennoksessa annettu nimi "Vaarallinen pyhimys". Luen tätä mieluummin englanninkielisenä, koska Petersin lempeä huumori näkyy lauserakenteissa ja sanavalinnoissa eikä tule hyvin esiin käännöksessä.

Ellis Peters (luonnollisesti kirjailijanimi; todellisuudessa hänen nimensä oli Edith Pargeter) tutki Shrewsburyn luostarin historiaa ja hänen mieleensä juolahti kirjoittaa salapoliisiromaani siitä, miten luostari tuli hankkineeksi walesilaisen suojeluspyhimyksen. Koska tarina sijoittui pääasiassa Walesiin, Ellis tarvitsi walesilaisen päähenkilön. Tällä tavoin heräsi elämään veli Cadfael, Walesissa syntynyt ja maailmaa kiertänyt puutarhamunkki. Ellis on sanonut, että hän ei aikonut kirjoittaa aiheesta yhtään enempää - seuraava työ oli moderni dekkari. Vaan eipä aikaakaan, uusia Shrewsburyn historian vaiheita paljastui ja veli Cadfaelia tarvittiin jälleen.

Tässä ensimmäisessä kirjassa pääsijalla ovat lähinnä walesilaiset ja heidän lempeän ihmettelevä suhtautumisensa ylemmyydentuntoisiin englantilaisiin kirkonmiehiin. Walesin kirkko oli 1100-luvulla järjestynyt hyvin erilaisille linjoille kuin jo varsin hierarkkinen ja autoritaarinen englantilainen kirkko, joka kirjassa saa soveliaasti nenilleen.

Shrewsburyn luostarin kunnianhimoinen priori on jo pitkään kaivannut luostarin kirkkoon omaa pyhäinjäännöstä, koska kilpailevassa kirkossakin sellainen on. Hänen tilaisuutensa tulee, kun sekä kunnianhimoinen että hysteerisiä kohtauksia saava nuori munkki saa kouristuskohtauksen. Priori panee toisen juonittelijan vahtimaan sairasta, ja tämä väittää, että Pyhä Winifred, lempeä walesilainen pyhimys, on ilmestynyt unesa ja vaatinut, että sairas kastetaan hänen pyhän lähteensä vedellä. Näin tehdään ja potilas palaa järkiinsä. Tosin realistisen mielenlaadun omaava veli John arvelee veli Cadfaelille, että potilaan heittäminen luostarin kalalammikkoon olisi toiminut ihan yhtä hyvin.

Joka tapauksessa saattue lähtee hakemaan pyhää Winifrediä Shrewsburyyn. Mukaan otetaan veli Cadfael, koska hän on alkuaan walesilainen ja osaa kielen. Hän on myös älykäs, ovela ja maailmaa nähnyt, mikä tulee hyvään tarpeeseen, kun pyhimyksen siirtoa vastustanut walesilainen murhataan.

Tarinassa on romansseja, juonitteluja ja ihme tai pari (joskin Cadfaelin kättä tarvitaan auttamaan pyhimystä). Lopulta kaikki saavat onnellisesti toisensa, myös luostari pyhimyslippaansa, miten sisällön laita sitten lieneekään.

Veli Cadfael -kirjat ovat pikemminkin vanhanaikaisia romansseja kuin varsinaisia dekkareita, mutta viehättäviä, jos vain mieltyy tähän kirjallisuuden lajiin. Suositeltavia esimerkiksi Agatha Christien lukijoille.