Ursula LeGuin: Kaukaisin ranta

Maameri-sarjan kolmas osa. Aikoinaan kyseessä oli trilogian päätösosa, mutta sitten Ursula alkoi kirjoittaa lisää Maameri-tarinoita. Kirjan teemat muuttuivat.

Maameri-trilogiassa ensimmäinen osa kertoi nuoren miehen kasvusta aikuiseksi. Toisessa osassa mies saavuttaa ammattinsa huipun ja nuori nainen naiseutensa. Kolmannessa osassa aiheena on kuolema ja tehtävän siirto seuraavalle sukupolvelle.

Sitten Ursula kirjoitti Tehanun ja jatkoi siitä eteenpäin. Varpushaukan ja Arrenin elämä jatkui. "Kaukaisin ranta" kertoo edelleenkin kuolemasta, mutta nyt se on voimakkaammin tarina Varpushaukan tehtävän täydentymisestä ja toistoa hänen elinikäisestä ylimielisyydestään. "Maameren velhossa" Varpushaukka nostattaa kuolleen näyttääkseen nuoria voimiaan. Hänen tekonsa vuoksi silloinen arkkimaagi kuolee. Toisessa osassa, "Atuanin holvihaudat", hän yhdistää Erreth-Akben renkaan, jonka pitäisi yhdistää koko Maameri. Vasta "Kaukaisin ranta" näkee tehtävän täydellisenä - lohikäärme julistaa Arrenin kuninkaaksi. Ennen kuin siihen päästään, Varpushaukka joutuu kohtaamaan toisen ylimielisen tekonsa seuraukset. Hän oli nöyryyttänyt julkisesti velhon, joka teki saman kuin hän itse nuorena oli tehnyt - kutsui kuolleita. Loukattu velho on tuhoamassa maailmaa. Varpushaukka on nyt se arkkimaagi, jonka tulisi kuolla teon korjaamiseksi. Rengas ei sulkeudu; Varpushaukka jää henkiin ilman voimiaan. Ursulalla on kenties jo tässä vaiheessa ollut ajatus jatkaa tarinaa.

Tarinahan jatkuu kirjoissa "Tehanu", jossa Varpushaukka elää Gontissa uutta elämää, novellikokoelmassa "Maameren tarinoita" ja kirjassa "Toinen tuuli", jossa Arrenista on tullut kuningas ja kuolema- (ja lohikäärme-)aihe lopulta suljetaan. Ja kun - kuningas Learin sanoin - "Täys on kierto tehty; tässä olen", niin lukija toteaa, että kaikki Maameri-tarinat kertovat kuolemasta. Sen vuoksi lohikäärmeet ovat kulkeneet ihmisten rinnalla - ne ovat kuolemattomia, koska ne valitsivat toisin - mutta se on "Toinen tuuli" -kirjan paljastus.