Ellen Kushner: Thomas Riiminiekka

Todella kaunis tulkinta skotlantilaisesta balladista, joka kertoo Haltiakuningattaren sieppaamasta harpunsoittajsta.

Olen lukenut Tam Lin -versioita, joissa Tamin lemmitty pelastaa rakkaansa, mutta Tosi Thomasista en ole muita tavannut, vaikka tarina on tuttu. Sidhe - Kaunis Kansa - kuten skotit, irlantilaiset, waleslaiset ja myös englantilaiset heitä kutsuvat - ovat tarinoissa ihmeellisiä, pelottavia ja kartettavia olentoja. Thomas Riiminiekka -balladit kertovat, miten Thomas kohtasi sidhen kuningattaren, suuteli häntä ja seurasi sitten vuoren alle. Hän vapautui seitsemän vuoden kuluttua ja palasi mukanaan toden puhumisen lahja tai kirous - kummin päin sen nyt ottaakaan.

Ellen Kushner on kirjoittanut kertomuksensa vanhaa kunnioittaen ja pannut tarinaan sydämen. Hän on myös käyttänyt aineksia historiallisesta "True Thomas" -hahmosta, jonka tornin rauniot ovat vielä nähtävissä.

Kushnerin kertomuksessa tarinaa vievät vuorotellen vanha lammaspaimen, hänen vaimonsa, Thomas itse ja tyttö, joka rakastaa häntä. Leuhkiva, itsevarma ja haavoittuva kulkuri kehittyy tarinassa koettelemusten kautta ihmiseksi, josta lemmitty (lemmityt) voi olla ylpeä. Elspeth, kukkuloiden tyttö, kasvaa aikuiseksi naiseksi, joka osaa paitsi rakastaa, myös luopua, ja Thomas kasvaa tarinan sydäntä särkevään loppuun.

On kuin kuulisi harpun soiton häipyvän kukkuloille ja omenankukkien... ei, tämä kirja itkettää.

Olkaa hyviä, unohtakaa kirjan toivoton kansikuva (pyydän anteeksi sen tekijältä, mutta todella...)ja ottakaa kirja sydämeenne. Panen malliksi Kushnerin alkuperäisesti hyväksymän kannen - onhan sekin hiukan imelä, mutta siinä on yritystä.