Andrea Maria Schenkel: Hiljainen kylä

En epäile yhtään, etteikö tämä ei olisi hyvä kirja; ei vain ole minun koppani kalaa. Tuntuu kuin rikkoisi oikein kovaa pähkinää tietämättä, onko sisällä mitään.

Ulottuvuuksia on, kirja on sijoitettu Saksaan kymmenen vuotta sodan loppumisen jälkeen ja viitteitä natsismiin, sotaan ja pakkotyöläisiin riittää. Varsinainen tarina koskee hyvin umpioitunutta maalaistaloa, jonka kaikki asukkaat löydetään raa'asti murhattuina (kärkikuokalla, jos kiinnostaa). Tarina etenee nimettömän murhaajan toimilla ja väliin sijoitetuilla todistajien lausunnoilla.

Perheen vastenmielinen umpio tulee kyllä hyvin läpi, mutta inhorealistisesti kysyn; mitä väliä? Nämä vaikuttavat ihmisiltä, jotka miltei ansaitsivat tulla murhatuiksi tai ainakaan eivät välittäneet vähääkään. Koska tarina on poikkeuksellisessa ajassa ja paikassa, se ei käy edes varoituksesta; älkää eläkö näin, se päättyy tragediaan. Kirjan umpioita voi löytyä nykyäänkin, mutta ei lisättyinä sodan haavoilla.

Saksalaisille kirja varmaan kertoo enemmän, he ovat palkinneet sen, mutta minussa se herättää enemmän inhoa kuin kiinnostusta.