My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Wednesday, April 08, 2009

Kate Mosse: Krypta

Kate Mosselta on aikaisemmin suomennettu "Labyrintti", joka oli sijoitettu samalla tavoin kahteen aikakauteen kuin "Krypta". Minusta Mosse on parantunut kirjailijana - odotan kiinnostuneena, kirjoittaako hän kolmannen kirjan.

"Krypta" on tiivis ja jännittävä; kaksi aikakautta on sidottu yhteen tiiviisti ja tarinaa kuljetetaan hyvin huolimatta siirtymistä aikakausien välillä. Kaikkea ei selitetä. Eräs henkilöistä liittyy varmasti kataareihin, mutta Kate jättää hahmon lukijan havaintokyvyn varaan. Hiukan häijysti kirja sisältää liitoksia "Da Vinci -koodiin" tai vieläkin enemmän kirjaan "Pyhä veri - pyhä Graal", mutta vain maantieteellisesti. Mahdollisesti Kate haluaa nähdä, käyttävätkö kustantajat yhteyttä hyväkseen mainostuksessa.

"Krypta" liikkuu vuosien 1891 ja 2007 välillä. Vuonna 1891 nuori pariisitar osallistuu veljensä rakastajattaren hautajaisiin. Hän ei ole koskaan tavannut naista. Leonie ja hänen veljensä ovat lähdössä Pyreneille setänsä nuoren lesken omistamalle maatilalle. Heidän lähdettyään kotoa sinne tunkeutuu raiskaaja ja murhaaja, joka jäljittää Leonien veljeä Anatolea, koska himoitsee saada käsiinsä tämän rakastajattaren eikä usko naisen kuolleen. Hänen jäljiltään jää yksi vainaja, Leonien ja Anatolen äiti. Ja Anatolen huolellisuudesta huolimatta tappaja pääsee nuorten jöljille - suoraan taloon, jossa Anatolen kuolleeksi luultu rakastajatar, Isolde elää. Vuorille, joilla pahjolaisen väitetään kulkevan.

Vuonna 2007 Meredith Martin jäljittää samaan taloon säveltäjä Debussytä, mutta myös kuolleen äitinsä menneisyyttä. Meredith on adoptiolapsi, jonka äiti surmasi itsensä ja jätti jälkeensä ensimmäisen maailmansodan aikaisen valokuvan ja pari epämääräistä vihjettä. Meredith päätyy sattumalta Pariisissa tarot-korttien lukijan luo, ja tämä käyttää tarot-pakkaa, joka liittyy suoraan suvun menneisyyteen ja Leonieen.

Kaipa tämä tuntuu kioskikirjan kuvaukselta, mutta kirja on todella hyvin kirjoitettu ja säilyttää jännityksen ja tunnelman loppuun asti. Eräs pieni tieto: syfilistä kutsuttiin aikoinaan paholaisen suudelmaksi tai paholaisen ruusuksi (kirjailija Tanith Leeltä saatu tieto).

1 Comments:

Blogger Marja said...

Samaa mieltä olen - todella hyvin kirjoitettu opus. Piti lukea se yhdeltä istumalta. Eikä se pakollinen romantiikkakaan ollut kovin äitelää. Nyt täytyykin ottaa luettavaksi tuo "Labyrintti", vaikka aikaisemmmin en ollut siitä kiinnostunut.

9:50 AM  

Post a Comment

<< Home