Sheri Tepper: The Companions

Tepper on kirjoittanut koirakirjan. Ei sentään pelkkää koirakirjaa, mutta koirista on paljolti kysymys.

Ihmiskunta on taas täyttänyt maailmansa (ylikansoitus on Tepperin johtoaiheita). Tällä kertaa ongelmaa lisää se, että ihmiset ovat levittäytyneet universumiin, mutta uusilla planeetoilla on sopimus Maan kanssa. Ne saavat lähettää eläkeläiset Maahan takaisin - varsinaista pakkoa ei olisi, ihan vain taloudellinen ratkaisu. Tungos on mahdoton, ja uskonnollinen liike vaatii, että kaikki muut Maan ilmaa hengittävät ja vettä juovat otukset on tapettava, koska ne varastavat ihmiseltä, Jumalan kuvalta.

Sattumoisin avaruus on täynnä lajeja, jotka ovat mielestään ainoa oikea Jumalan kuva, ja jotka edellyttävät, että kaikki muut tapetaan. Lähimpänä ongelmana päähenkilölle, Jewelille, on kuitenkin Maan kampanja. Hän kuuluu ryhmään, joka koettaa pelastaa edes viimeiset jäljelle jääneet, lähinnä kotieläimet - kissat ja koirat.

Jewel päätyy koirineen planeetalle nimeltä Moss, Sammal. Mossin mahdollisista älyllisistä alkuasukkaista ei saada mitään selkoa ennen kuin paljastuu, että he käyttävät kielenään hajuja. Kielen ratkomista haittaa jossakin määrin neljän muun universumin älyllisen - enemmän tai vähemmän - lajin kamppailu, joka osittain sattumalta keskittyy Mossiin. Mossiin on myös aikaisemmin haaksirikkoutunut pari alusta paleetalta, joka tuotti hajuvesiä, ja he olivat perustaneet heimopohjaisen kulttuurin. Mossin lörpöttelevä alkuasukkaiden edustaja (suurin piirtein puhuva pensas), kun hän ilmestyy, on hilpeä hahmo.

Joidenkin henkilöiden tarinaa olisi seurannut pitemmällekin, tällaisena tuntuu, että kirja jää tavallaan kesken. Idea hajukielestä on kiinnostava, samoin äärettömän ahtauden vaikutus kulttuuriin. Muuten on sanottava, että ainakaan minua Tepper ei koskaan petä, mutta kyllä tämä keskinkertaiseksi jää hänen parhaisiin tuotteisiinsa verrattuna.