Charlotte Perkins Gilman: Herland

"Herland" on ensimmäinen feministinen utopia, julkaistu vuonna 1915. Se on varsin vauhdikas kuvaus kolmen miehen seikkailuretkestä ilmeisesti Andeilla sijaitsevaan maahan, jossa on asunut pelkkiä naisia noin 2000 vuotta. Miehet oliva aikoinaan kaikki sotaretkellä, kun maanjäristys katkaisi ainoan solan. Naiet olivat epätoivoissaan, kunnes yksi naisista ihmeenomaisesti (ilmeisesti mutaatio) synnytti partenogeneesin kautta tyttären, ja tämän tyttären jälkeläiset syntyivät kaikki samalla tavalla, ja tarinan aikaan maassa asui jo kolme miljoonaa naista.

"Herland" on erittäin huolellisesti viljelty maa, jossa käyettään ekologisesti kestäviä menetelmiä ja äitiys on tärkein periaate. Kolme miestä ovat hämmingin edessä, koska heidän naiskästyksensä ei oikein istu - yhden mielestä naisiin liittyy ruusuja, vauvoja ja kanarialintuja, toinen kuvittelee matriarkaattia, jossa miehet on piilotettu jonnekin suljettuun tarhaan, ja kolmas näkee silmissään lukemattomia nuoria tyttöjä, jotka lankeavat hänen - hm - jalkoihinsa. Kaikki kokevat tietenkin yllätyksen.

"Herland" muistuttaa useita utopioita siinä, että se on totta puhuen hirveän tylsä paikka. Ei paheita, ei hairahduksia eikä ilmeisesti pahemmin juhliakaan. Vakaan lastenhuoneen tunnelma. Saman idean miehettömästä maailmasta ottivat myöhemmät feministit käsittelyyn. Joanne Russ kirjoitti novellin "When it Changed", jossa naiset ajavat ylinopeutta ja käyvät kaksintaisteluja - hoitavat siis sekä miesten että naisten roolit sellaisina kuin ne nykyään ajatellaan. Novellissa on klassinen lause, kun avaruusaluksen miehet katselevat ympärilleen ja näkevät naisia kaikkialla. Yksi kysyy:

"Where are all your people?" he said conversationally.

Vielä pitemmälle meni James Tiptree Jr. (omalta nimeltään Alice Bradley Sheldon). Hänen klassikkonsa "Houston, Houston, Do You Read" toistaa Gilmanin idean kolmesta miehestä. Kolme astronauttia on kapselissa, kun auringon purkaus heittää heidät kauas tulevaisuuteen. Naisten avaruusalus poimii heidät turvaan. Kaikki miehet ovat kuolleet mystiseen sairauteen ja naiset ovat kehittäneet partenogeneesin - tämä ratkaisu esiintyy kaikissa näissä tarinoissa. "Houston, Houston" -kirjassa yksi miehistä on vakaa uskovainen patriarkka, jonka mielestä naisten johtama yheiskunta on jumalanpilkkaa. Toinen haaveilee seksistä loputtomien tyttölaumojen kanssa kuten Gilmanin Terry, ja on yhtä kykenemätön kuvittelemaan maailmaa ilman miehiä: "Täytyyhän miehiä olla, muuten missään ei ole mitään mieltä." Kolmas muistuttaa "Herland"-kirjan sosiologi-kertojaa.

Gilmanin sisarellinen ja äidillinen, seksitön maailma ei esiinny myöhemmässä feministisessä maailmassa. Gilmanin aikaan lesborakkauden esittely avoimesti olisi olltu skandaali eikä Gilman ehkä itsekään ajatellut mahdollisuutta. Gilmanin kirjassa jokainen mies löytää naisen, joka haluaa kokeilla kahden sukupuolen lisääntymistä - huomio, nimenomaan lisääntymistä, ei seksiä sinänsä. Avioliitot silti solmitaan, koska miesten kunniallisuuskäsitys vaatii sitä - Terry on pannut sivuun haaremihaaveensa. Kirja on jäänyt ikävästi kesken; kun miehet palaavat, yhden vaimo seuraa häntä ulkomaailmaan. Juuri, kun tarina alkaa käydä todella kiinnostavaksi, se katkeaa. Sääli.

Suoemntaja, Ville-Juhani Sutinen, on lisännyt loppuun vielä varhaisemman novellin, Begum Hossainin "Sulttaanittaren unen" vuodelta 1905. Ajatus maailmasta siunatusti ilman miehiä oli ilmeisesti ilmassa 1900-luvun alkupuolella. Tosin Begum on sijoittanut uneensa miehet, mutta zenanaan, haaremiin.