Tanith Lee: Kill the Dead
Tanith Leen mukaan aave voi jäädä häiritsemään eläviä, jos häneltä on jäänyt jokin kontakti elävien maailmaan. Tällainen aave imee elämänvoimaa elävistä, joko pahansuovasti tai tahtomattaan.
Parl Dro (Tanith keksii kai häijyyttään todella ihmeellisiä nimiä sankareilleen) on aaveentappaja. Musta kuoleman kuningas ontuu kylään, jonka aatelisherran raunioituvassa tornissa asuu kaksi sisarusta, toinen elävä, toinen kuollut - Cilny ja Ciddey Soban. Parl tuhoaa Cilnyn tuhan ja tappaa tämän aaveen. Raivostunut Ciddey hukuttautuu ja vainoaa Parlia. Välikappaleena Ciddeyllä on kiertävä soittaja Myel Lemyel, joka seuraa itsepäisesti Par Drota, ja kenkä, jonka Myel poimi muistoksi löytäessään Ciddeyn ruumiin.
Tarina ei ole aivan niin suoraviivainen. Myel ja Parl on sidottu toisiinsa verisitein. Parl on Myelin isä, vaikka kumpikaan ei sitä tiedä. Ja Ciddeyllä on toinenkin linkki Myeliin - hänen soittamansa outo instrumentti, jonka Myelin oletettu isä oli ostanut Sobanilta, tyttöjen isältä. Sekä Myel että Parl etsivät legendaarista Ghyste Mortuaa, kaupunkia, joka tuhoutui maanvieremässä ja jonka aaveet ovat jahdanneet kulkijoita siitä asti.
Pieni elegantti tarina, jossa yllätykset seuraavat toisiaan. Suurin arvoitus on, miten Parl voi olla Myelin isä, vaikka hän näyttää vain kymmenkunta vuotta vanhemmalta. Arvoituksen ratkaisu: jotkut aaveet omaavat rautaisen tahdonvoiman.
Tanith Lee on hyvä tällaisissa pienissä, tyylikkäissä kertomuksissa, joissa kerronta on ironista ja hiukan etäistä. Valtiettavaa, että häneltä on käännetty "Syntymähauta", joka on hänen huonoin kirjansa, ja "Pimeyden tytär", joka on ensimmäinen osa kaksoisromaanista ja tarinan jäädessä kesken vaikea ymmärtää. (Jatko-osa on "Personal Darkness", jos jotakuta kiinnostaa.)
Parl Dro (Tanith keksii kai häijyyttään todella ihmeellisiä nimiä sankareilleen) on aaveentappaja. Musta kuoleman kuningas ontuu kylään, jonka aatelisherran raunioituvassa tornissa asuu kaksi sisarusta, toinen elävä, toinen kuollut - Cilny ja Ciddey Soban. Parl tuhoaa Cilnyn tuhan ja tappaa tämän aaveen. Raivostunut Ciddey hukuttautuu ja vainoaa Parlia. Välikappaleena Ciddeyllä on kiertävä soittaja Myel Lemyel, joka seuraa itsepäisesti Par Drota, ja kenkä, jonka Myel poimi muistoksi löytäessään Ciddeyn ruumiin.
Tarina ei ole aivan niin suoraviivainen. Myel ja Parl on sidottu toisiinsa verisitein. Parl on Myelin isä, vaikka kumpikaan ei sitä tiedä. Ja Ciddeyllä on toinenkin linkki Myeliin - hänen soittamansa outo instrumentti, jonka Myelin oletettu isä oli ostanut Sobanilta, tyttöjen isältä. Sekä Myel että Parl etsivät legendaarista Ghyste Mortuaa, kaupunkia, joka tuhoutui maanvieremässä ja jonka aaveet ovat jahdanneet kulkijoita siitä asti.
Pieni elegantti tarina, jossa yllätykset seuraavat toisiaan. Suurin arvoitus on, miten Parl voi olla Myelin isä, vaikka hän näyttää vain kymmenkunta vuotta vanhemmalta. Arvoituksen ratkaisu: jotkut aaveet omaavat rautaisen tahdonvoiman.
Tanith Lee on hyvä tällaisissa pienissä, tyylikkäissä kertomuksissa, joissa kerronta on ironista ja hiukan etäistä. Valtiettavaa, että häneltä on käännetty "Syntymähauta", joka on hänen huonoin kirjansa, ja "Pimeyden tytär", joka on ensimmäinen osa kaksoisromaanista ja tarinan jäädessä kesken vaikea ymmärtää. (Jatko-osa on "Personal Darkness", jos jotakuta kiinnostaa.)
0 Comments:
Post a Comment
<< Home