Luo Lingyuan: Kiinalainen delegaatio

Kirjan aihe on kiinnostava, mutta valitettavasti tyyli muistuttaa eniten lukiolaista kirjoittamassa kotiainetta kesälomastaan. Päähenkilö on kiinalainen nainen, joka asuu Saksassa ja työskentelee kääntäjänä ja kiinalaisten seurueiden oppaana. Song Sanyalla on saksalainen rakastaja, jonka luona hän piipahtelee kesken retken, joka käsittää suunnilleen Euroopan yhdessä viikossa. Opastettavana on liikemiehiä, jotka haluavat saada arkkitehdin ja rakennustarvikkeita eurooppalaisten ylellisyystarvikkeiden ohessa. Konjakki virtaa, hajuvedet tekevät kauppansa ja Euroopan nähtävyyksiin perehdytään velvollisuudentuntoisesti.

Jonkinlainen "varokaa näitä, jos asioitte kiinalaisten kanssa" -opas kirja voi olla. Kun arkkitehtiehdokkaita esitellään, heidät arvioidaan ja kevyiksi havaitaan kenkien vanhuuden tai muiden kasvojenmenetysten perusteella. Tehtävään palkataan mies, joak suostuu juomaan itsensä umpikänniin yhdessä kiinalaisten kanssa - lopulta kaikki oksentavat ja talutetaan huoneisiinsa. Näin liike-elämää Kiinassa hoidellaan, on kirjan viesti.

Kaikki kiinalaisten ikävät piirteet tuodaan esiin. Yksi matkaaja palvelee ja rahoittaa alamaisesti joukon vastenmielisintä komentelijaa saadakseen tältä urakoita Kiinassa. Toinen varastaa lompakon. Kolme miestä juoksee ilotyttöjen perässä - pulleaa ja valkoista se olla pitää. Vain yksi miehistä on sympaattinen, ja hän on vanhan Kiinan taiteen ihailija - menneen maailman mies. Muut kiertävät ihailemassa kaikkea Marxiin liittyvää, ottavat valokuvia ja lausuvat kuorossa iskulauseita (ja siinä sivussa keräilevät kapitalismin tuotteita kuin harakat). Lopulta yksi matkalaisista loikkaa länteen.

Retkikunnan komentelija, mies, joka Kiinassa päättää rakennusurakoista ja toimii kuin jumala, yrittää saada oppaan erotetuksi virastaan ja matkan järjestäjältä puolet hinnasta pois täysin sepitetyistä syistä. Pattitilanne ratkeaa, kun opas pyytää nöyrästi ja julkisesti anteeksi kaikkia mahdollisesti tekemiään virheitä ja valittelee nuoruuttaan ja typeryyttään.

Eivät kai kiinalaiset noin kammottavia voi olla?