Patricia McKillip: Heir of Sea and Fire

Toinen osa "The Riddle-Master of Hed" -trilogiasta. Tässä osassa esitellään Raederle, Anin toiseksi kaunein nainen, josta pidän melkoisesti. sarjan ensimmäisessä osassahan nuori hedin prinssi Morgon lähti viemään arvoituksilla voittamaansa Anin kuninkaiden kruunua, jonka löytäjälle Anin kuningas oli luvannut tytärensä. Matkasta tuli mutkikas, ja Morgon löysi uusia, yllättäviä taitoja (kuten kyvyn muuttaa muotoaan). Aniin hän ei päätynyt.

Raederle on kriajn alussa opettelemassa heinien punontaa Helissä (ei pidä sekoittaa Hediin), kun tulee tieto, että Morgon on menettänyt maanlain, joka on siirtynyt hänen veljelleen Eliardille. Nyt tämä on kirjojen kantava teema. Maanlaki on hallitsijan tietoisuus maastaan, jonka hän menettää vain kuollessaan tai tulleessaan toivottoman mielenvikaiseksi. Se on ainoa kestävä asia, joka pitää kaikki kuningaskunnat koossa. Muinaiset Maan Mestarit taistelivat keskenään, tuhosivat maan, kaupunkinsa ja lopulta itsensä, vaikka kirjojen aikaan viimeiset heistä ovat palaamassa merestä, jonne heidät on ajettu, käydäkseen kuolettavaa sotaa vallasta Korkean kanssa muodonmuuttajien hahmossa. Korkea on viimeinen Maan Mestari, joka huolehtii laeista.

Raederle ei suostu uskomaan, että Morgon on kuollut. Hedin prinssi on viimeksi nähty matkalla kysymään Korkealta arvoituksia, ja Raederle päättää etsiä hänet. Anin hallitseva perhe on vilkasta joukkoa. Kuningas Mathom lähtee variksen hahmossa tuntemattomaan paikkaan ja Raederle etsii veljensä Roodin kapakasta, jota Rood on juuri panemassa säpäleiksi keskellä joukkotappelua ja saamassa kunnolla kuonoonsa:

Raederle watched while he cathered the throad of Rood's robe in one great hand, clethed the other and drew it back, and then she lifted a wine flagon in her hand, one that she could not remember picking up, and brought it down on the head of the bull.

He let go of Rood and sat down blinking in a shower of wine and glass. She stared down at him, appalled. Then she looked at Rood, who was staring at her.

His stillness spread through the inn until only private, fierce struggles in corners still flared. He was, she saw with surprise, sober as a stone. Faces, blurred, battle-drunk, were turning towards her all over the room; the innkeeper, holding two heads he was about to bang together, was gazing at her, open-mouthed, and she thought of the dead, surprised fish in the stalls. She dropped the neck of the flagon; the clink of it breaking sounded frail in the silence. She blushed hotly and said to the statue that was Rood, "I'm sorry. I didn't mean to interrupt. But I've been looking all over Caithnard for you, and I didn't want him to hit you before I could talk to you."

Raederle oppii matkallaan olevansa itsekin muodonmuuttajien verta. osaavansa käyttää loitsuja joita ei tiennyt tuntevansa, ja lopulta kerää kaikki Anin rauhattomat aaveet isänsä hoviin käyttäen houkuttimena erään kuninkaan pääkalloa. Lopulta hän myös löytää Morgonin, mutta muuttuneena.

Kirjojen teema muotoutuu voimakkaasti; se on luottamus, petos ja viha. Voimakkaita tunteita kolmeen pieneen kirjaan - McKillip ei enää koskaan yrittänyt haukata näin suurta palaa. tavallaan sääli - kun hän kirjoitti tämän trilogian, hänellä ei ollut niitä työkaluja, jotka hän myöhemmin kehitti.