Sheri Tepper: The Margarets

Tepper rakastaa rakentaa monimutkaisia juonia, jotka lopussa kootaan nippuun. Tällä kertaa pohjana tuntuu olevan multiversumiteoria - kun tapahtuu jotakin fifty-fifty-tilanteessa (Schrödingerin kissa), niin universumi haarautuu ja molemmat vaihtoehdot toteutuvat ja jatkuvat siitä eteenpäin erillisinä universumeina. Tällä kertaa vain jakautuminen tapahtuu yksilön kohdalla. Margaret viettää ikävystyttävää lapsuutta Marsin kuussa olevalla asemalla. Hän kuvittelee itselleen romanttisia hahmoja ja niille seikkailuja. Kuinka sattuukaan, hänelle tulee varttuessaan näitä fifty-fifty-tilanteita, ja aina kaksi Margaretia erkanee toisistaan, kunnes heitä on seitsemän. Margaretien tapaaminen uudelleen oikealla hetkellä on erittäin tärkeää paitsi Margaretille, myös ihmiskunnalle.

Maailma on pahassa pulassa. Ihmisiä on liikaa, Maapallon kaikki resurssit on käytetty loppuun. Apuun tulee eräänlainen Galaktinen liitto ja lisäksi yksi hyväntahtoinen rotu. Galaktinen Liitto (koostuu erittäin kaupallisista ja julmista roduista) ottaa avustaan palkaksi ne ylimääräiset ihmiset orjatyövoimaksi. Hyväntahtoisen rodun hinta on, että ihmiset oppivat tapoja. Niinpä useimmilla Margareteilla on melko ikävä elämä edessään. Koska älyllisillä olennoilla on tapana luoda jumalia omaksi kuvakseen, myös jumalat sotkeutuvat peliin - ihmiskunnan puolesta muun muassa vanha huijari Odin. Toisin sanoen Tepper ikiomaan tyyliinsä yhdiselee scifiä ja sadunomaisuutta. Ei hassumpi kirja, vaikka teemat ovatkin kirjailijan tuotannosta tuttuja.