Paul Theroux: Herkuleen pylväät

Matkattuaan vuosia ympäri maailmaa Paul Theroux päätti lopulta kiertää Välimeren. Matka alkoi Gibraltarilta (missä apinat erottuivat turisteista arvokkaamman käytöksensä vuoksi) ja päättyi 17 kuukautta myöhemmin vastapäiseen Tangeriin. Ei Theroux koko aikaa matkalla ollut, hän teki retkensä kolmessa osassa, osittain Bosnian sodan vuoksi. Libanon jäi myös väliin Israelin hyökkäyksen takia. Lopulta matka Marokkoon oli vähällä jäädä lopullisesti kesken, kun myrskytuuli lähes upotti autolautan. Millään matkallaan Theroux ei ole ollut niin kouriintuntuvasti henkilökohtaisessa vaarassa (myös Turkissa taisteltiin). Eniten hän kuitenkin kirjoittaa tyhjistä rannoista, vesisateesta, huonosta ruuasta ja ikävistä illoista - hän matkusti tahallaan turistikauden ulkopuolella. Hetkittäin kuaus tuntuu suroastaan herkulliselta; tekisi mieli itsekin mennä kokemaan vesisade Nizzassa tai Splitissä.

Herkuleen pylväissä lukijalla on parhaat mahdollisuudet peilata omia kokemuksiaan Therouxin kokemuksiin ja todeta erot - veikkaan, että useimmilla suomalaisilla on takanaan ainakin yksi matka jonnekin Välimerelle. Vinkkinä voin kertoa, että Theroux inhosi Kreikkaa, piti Rhodosta kauniina, toivoi, että tulva veisi Benindormin ja kiintyi Tangeriin. Hänellä oli paremmat mahdollisuudet kuin keskivertoturistilla; hän osaa italiaa ja ranskaa.