Jaan Kross: Professori Martensin lähtö
Professori Martens (Friedrich Fromhold) lähte kesällä 1909 Pärnusta junalla vaimonsa luo Pietariin. Hän on saanut illalla väsymyskohtauksen ja matkan aikana kuoleman ajatus tunkeutuu koko ajan voimakkaammin hänen mieleensä. Hän ajattelee myös toista professori Martensia (Georg Friedrich), joka samoin kuin hänkin on ollut huomattava nimi valtioiden välisessä oikeudessa, samoin kuin hänkin on syntynyt köyhänä ja kohonnut korkealle, ja samoin kuin hänkin on palvellut keisaria (Friedrich Nikolai II:ta, Georg Napoleonia). Friedrich Fromhold Martens ajattelee (uneksii? uskoo? leikittelee ajatuksella?) että hän on Georg Friedrichin inkarnaatio ja että hän muistaa (kuvittelee? uneksii? uskoo?) yksityiskohtia edeltävän professori Martensin elämästä.
Minulla lukijana on tällä kohtaa kenties oikeus tai ainakin lupa ajatella, että jos suhteellisuusteoria toimii näiden kahden miehen välillä, niin kenties on olemassa toinenkin jatkumo - ehkä ketjussa on mukana myös kolmas mies? Ehkä kirjailija? Ehkä Jaan Kross? No, kenties ei niin voimakkaasti - mutta miksi kummankin Martensin elämässä on nuori nainen, samalla tuttu ja etäinen, joka saa professorille lapsen - Jaan Krossin kirjoista tuttu salaperäinen naishahmo - joka varhemman Martensin elämässä on viulunsoittaja Stina, tanskalainen, ja myöhemmän Martensin elämässä maalari Yvonne, belgialainen - ja Krossin elämässä virolainen Ellen, kirjailija - vaikka tässä kohtaa polut erkanevat; Krossin lapsi on ensimmäisen vaimon Helgan lapsi, jota Kross ei saanut tavata.
Professori Martens kaivautuu junamatkan aikana elämäänsä yhä armottomammin, kun kuolema tunkeutuu väkisin hänen ajatuksiinsa (hänellä on sydäninfarkti, joka matkan aikana aiheuttaa hänen kuolemansa - hän koettaa pitää ajatusta poissa, mutta teräväjärkisenä miehenä joutuu yhä voimakkaammin myöntämään kuoleman tulon). Hän pukee ajatuksensa tunnustuspuheeseen vaimonsa Katin kanssa, jonka hän kokee milloin lähmpänä, milloin vieraampana junanvaunussa. Sisäisen dialogin keskeyttää todellinen nuori nainen, joka jonkin aikaa jakaa Martensin vaununosaston - Hella Wuolijoki. Hella edustaa armottomasti uutta aikaa, jossa Martensilla ei ole enää sijaa - toinen on veljenpoika Johannes. Molemmissa nuorissa - toinen läsnä todellisuudessa, toinen muistoissa ja uhkana - lähestyy uusi aika, jossa vanhalla valtio-oikeuden tuntijalla ei enää ole sijaa. Kolmas, joka kiusallisesti tunkeutuu Martensin ajatuksiin (kuin kieli lohjenneeseen hampaaseen) on professorin entinen oppilas Vodovozov, joka on kirjoittanut hänestä vähättelevän ja loukkaavan - mutta professori tunnustaa; toden - lausunnon tietosanakirjaan.
Vodovozovin jälkipolville säilyvä teksti professorin mielessä osoittaa Martensin elämän heikon kohdan, hänen arkuutensa köyhän syntyperänsä muistossa ja vähättelevän tavan, jolla häntä käyttävät juuri ne, jotka eivät tule ilman häntä toimeen - syntyperänsä ja perityn varallisuutensa ansiosta itsevarmat henkilöt, jotka eivät edes tajua, että professori on heille sekä täydellisen välttämätön että asemansa vuoksi loukkaantuva sivullinen - tai ehkä he tajuavat tämän ja loukkaavat häntä juuri siksi? Koska hän on köyhä virolainen ja hänestä riippuvat silti maailman valtioiden väliset sopimukset? Ja sitten tulevat nämä nuoret sosialistit, Hella Wuolijoki ja veljenpoika Johannes, ja pyyhkivät pöytää - pyyhkivät pöydältä - kaikki nämä sopimukset, joille professori on antanut elämänsä ja joiden varassa hänen maineensa lepää. Valgan rautatieasemalla hän kyselee tarjoilijalta, ovatko sodat ja sopimukset tärkeitä. Ja tajuaa itse - sivullisen ominaisuudessaan - että tarjoilija voi antaa rehellisen vastauksen tai tehdä asiakkaalle mieliksi. Eikä Martens tiedä, kummasta on kysymys.
Professori Martens - no, ehkä kumpikin Martens - on monimutkaisin henkilö, jonka olen kirjallisuudessa tavannut. Ja monimutkaisuudessaan - arvokkain?
Minulla lukijana on tällä kohtaa kenties oikeus tai ainakin lupa ajatella, että jos suhteellisuusteoria toimii näiden kahden miehen välillä, niin kenties on olemassa toinenkin jatkumo - ehkä ketjussa on mukana myös kolmas mies? Ehkä kirjailija? Ehkä Jaan Kross? No, kenties ei niin voimakkaasti - mutta miksi kummankin Martensin elämässä on nuori nainen, samalla tuttu ja etäinen, joka saa professorille lapsen - Jaan Krossin kirjoista tuttu salaperäinen naishahmo - joka varhemman Martensin elämässä on viulunsoittaja Stina, tanskalainen, ja myöhemmän Martensin elämässä maalari Yvonne, belgialainen - ja Krossin elämässä virolainen Ellen, kirjailija - vaikka tässä kohtaa polut erkanevat; Krossin lapsi on ensimmäisen vaimon Helgan lapsi, jota Kross ei saanut tavata.
Professori Martens kaivautuu junamatkan aikana elämäänsä yhä armottomammin, kun kuolema tunkeutuu väkisin hänen ajatuksiinsa (hänellä on sydäninfarkti, joka matkan aikana aiheuttaa hänen kuolemansa - hän koettaa pitää ajatusta poissa, mutta teräväjärkisenä miehenä joutuu yhä voimakkaammin myöntämään kuoleman tulon). Hän pukee ajatuksensa tunnustuspuheeseen vaimonsa Katin kanssa, jonka hän kokee milloin lähmpänä, milloin vieraampana junanvaunussa. Sisäisen dialogin keskeyttää todellinen nuori nainen, joka jonkin aikaa jakaa Martensin vaununosaston - Hella Wuolijoki. Hella edustaa armottomasti uutta aikaa, jossa Martensilla ei ole enää sijaa - toinen on veljenpoika Johannes. Molemmissa nuorissa - toinen läsnä todellisuudessa, toinen muistoissa ja uhkana - lähestyy uusi aika, jossa vanhalla valtio-oikeuden tuntijalla ei enää ole sijaa. Kolmas, joka kiusallisesti tunkeutuu Martensin ajatuksiin (kuin kieli lohjenneeseen hampaaseen) on professorin entinen oppilas Vodovozov, joka on kirjoittanut hänestä vähättelevän ja loukkaavan - mutta professori tunnustaa; toden - lausunnon tietosanakirjaan.
Vodovozovin jälkipolville säilyvä teksti professorin mielessä osoittaa Martensin elämän heikon kohdan, hänen arkuutensa köyhän syntyperänsä muistossa ja vähättelevän tavan, jolla häntä käyttävät juuri ne, jotka eivät tule ilman häntä toimeen - syntyperänsä ja perityn varallisuutensa ansiosta itsevarmat henkilöt, jotka eivät edes tajua, että professori on heille sekä täydellisen välttämätön että asemansa vuoksi loukkaantuva sivullinen - tai ehkä he tajuavat tämän ja loukkaavat häntä juuri siksi? Koska hän on köyhä virolainen ja hänestä riippuvat silti maailman valtioiden väliset sopimukset? Ja sitten tulevat nämä nuoret sosialistit, Hella Wuolijoki ja veljenpoika Johannes, ja pyyhkivät pöytää - pyyhkivät pöydältä - kaikki nämä sopimukset, joille professori on antanut elämänsä ja joiden varassa hänen maineensa lepää. Valgan rautatieasemalla hän kyselee tarjoilijalta, ovatko sodat ja sopimukset tärkeitä. Ja tajuaa itse - sivullisen ominaisuudessaan - että tarjoilija voi antaa rehellisen vastauksen tai tehdä asiakkaalle mieliksi. Eikä Martens tiedä, kummasta on kysymys.
Professori Martens - no, ehkä kumpikin Martens - on monimutkaisin henkilö, jonka olen kirjallisuudessa tavannut. Ja monimutkaisuudessaan - arvokkain?
posted by Mette | 2:55 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home