Jacques Soustelle: Sellaista oli atsteekkien elämä

Pikku kirja atsteekeista on WSOY:n Taskutieto-sarjaa vuodelta 1968. Se on edelleenkin näppärä ja kattava kirja atsteekeista ja ainakin nopean haun perusteella ainoa suomenkielinen aihetta käsittelevä teos.

Soustelle suhtautuu atsteekkeihin varsin suopeasti. Hän ei juurikaan juutu nykyihmistä järkyttäviin aiheisiin, kuten ihmisuhreihin, vaan kuvaa pikemminkin arkista kotielämää. Atsteekkivaltion kuvaus, yhteiskuntaluokat, henkinen maailma, ihmisten päivien kulku aamusta yöhön ja elämä kehdosta hautaan kuvataan. Viimeiset luvut käsittelevät sotaa ja kulttuurielämää.

Soustellen atsteekit olivat ahkeria, perhettään rakastavia ihmisiä, jotka nauttivat koristeellisista esineistä ja kukista, puhuivat mielellään paljon ja kaunopuheisesti ja sepittivät runoja ja lauluja. Heidän valtakuntansa kehitys ja yhteiskuntajärjestyksensä olivat vielä kehitysvaiheessa, kun espanjalaiset tulivat. Soustelle on ilmeisen pahoillaan, että niin kävi; hän olisi halunnut nähdä monenkin seikan kehittymisen (esimerkiksi, olisivatko atsteekit muodostaneet porvarisluokan).

Useat asiat jäväät kysymyksiksi lukijallekin. Minä esimerkiksi haluaisin tietää, mistä atsteekit hankkivat ne lukuisat yläluokan jalkavaimot, joista Soustelle kertoo - oliko atsteekeilla naisenemmistö sotien vuoksi? Mitä tapahtui ikääntyville auianemeille ja mistä he saivat elantonsa - Soustellen mukaan he palvelivat nuoria sotureita ilmaiseksi (auianemet olivat nuoria naisia, jotka viihdyttivät sotureita, joilla ei vielä ollut vaimoja). Ja menivätkö kaikki ihmisuhrit todella kesysti kuolemaan vai sattuiko koskaan kapinoita? Valtiettavasti espanjalaiset papit vihasivat atsteekkien kirjoja ja polttivat lähes kaikki, joten vastauksia ei ole tarjolla.

No, vähäkin tieto on parempi kuin ei lainkaan tietoa.