Italo Calvino: Ritari joka ei ollut olemassa

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että nuoruuden kiihkeitä kirjarakkauksia ei pitäisi lukea vanhempana uudelleen. Kirjassa ei ole mitään vikaa, mutta siitä vain on - no, untuva kadonnut. Vieläkin tarinassa on hyviä kohtia, kuten hupaisa kuvaus ritaritaisteluista - kun peitset osuvat maahan, niin ilma on täynnä sinkoavia ritereita, ja taistelukentällä ratsastaa koko ajan tulkkeja, jotka kääntävät herjauksia kieleltä toiselle, koska ne ovat tärkeitä koston kannalta - mutta jotenkin vain, no, tässä on luettu muutakin iän mukana. Ei se nyt niin merkillinen kirja ole.

Ihmisenä olemisen filosofiaa käsitellään. Yksi on olemasa, vaikka ei ole, pelkällä tahdonvoimalla. Toinen on olemassa, mutta ei tiedä sitä. Kolmas on olemassa vain rakkauden vuoksi. Neljäs on olemassa, mikäli hänellä on sääty ja nimi, muuten ei. (Varsinainen Kaarle Suuren ajan James Dean muuten.)

Mutta - no. Sääli.