Robin McKinley: The Blue Sword

Tuntuu aina nautittavalta, kun löytää fantasiaa, joka on sijoitettu hiukan erilaiseen ympäristöön. "The Blue Sword" -kirjan viiteympäristö on Brittiläisen Imperiumin ajan Intia - aivan selvästi. Imperiuminrakentajia kutsutaan vain nimellä "Outlanders", mutta kun sankarittaren ottavat luokseen Sir Charles ja Lady Amelia ja kaikki muukin menee kohdalleen, niin brittejähän nämä ovat. Damar ei suorastaan asetu kartalle, mutta voin hyvin kuvitella Himalajan vuoriston asukkaita tämän ylpeän ratsastajakansan paikalle.

Damar on ollut suuri valtakunta, mutta nyt siitä on rippeet jäljellä. Aikoinaan monilla damarilaisilla oli myös kelar, teleppaattinen kyky tai taito noituuteen, mutta kirjan tapahtuma-aikaan se on käynyt harvinaiseksi. Damarin kuningas Corlathilla kelar on vahvana. Damaria uhkaavat pohjoisen maan asukkaat, jotka eivät ole aivan ihmisiä ja joiden kuningas on erittäin voimakas ja hyvin paha noita. KUn pohjoisen armeijat vyöryvät vuorilta, ne tuhoavat Damarin ja samaa vauhtia myös imperiumin kaupungit. Sitä eivät valloittajat usko.

Niinpä Corlath tulee ja ryöstää yöllä Harryn, nuoren naisen, joka on juuri saapunut kaukaa kotimaasta jäätyään orvoksi. Corlath ei tiedä syytä, kelar sanoo niin. Osoittautuu, että Harrystä tulee erinomainen ratsastaja ja miekkailija, ja Corlath antaa hänelle muinaisen kuningatar Aerinin miekan. Harry ja miekka saavat merkittävän roolin, kun Damar nousee taisteluun noitakuningas Thuran joukkoja vastaan.

Tuo osa vaikuttaa aivan miltä tahansa fantasiakirjalta. Tärkein osa kirjaa on kuitenkin Harryn hämmennys ryöstön uhrina ja hänen sopeutumisensa yhdeksi Kuninkaan Ratsastajista. Damar nähdään Harryn silmin. Erämaa, hevoset ja metsästyskissat ovat varsin realistisia ja Damarin asukkaista tulee suorastaan tuttuja. Kiplingmäinen tunnelma säilyy loppuun asti.