Anne B. Ragde: Erakkoravut

Kirja teki minut surulliseksi. Me olemme kaikki (tai ainakin useat meistä) erakkorapuja. Tiedättehän; rapu, joka käyttää suojanaan toisen eläimen kuorta ja sitten heiluttelee uhkaavasti saksiaan kuoren suulta: tämän on minun kuoreni, älkää tulko tänne! Jos erakkorapu kasvaa tai kuori muuten kärsii, sille tulee kova kiire hakea uusi kuori, josta taas uhkailla. "Erakkoravut" -kirjan Erlend muistaa, miten Tallik-vaari pani erakkorapuja sankoon ja niille oikein paljon tyhjiä kuoria, ja miten ravut kipittivät hysteerisinä ympäri; niillä oli liikaa valinnanvaraa.

Niin tässäkin käy, "Berliininpoppelit"-kirjan henkilöt joutuvat kaikki sovittautumaan uusiin kuoriin miten parhaiten taitavat. Sikatilaa hoitava Tor ei toivu äitinsä kuolemasta, äiti käski ja määräsi, ja nyt Tor on eksyksissä. Isoisä, jota nyt useimmiten kutsutaan vain vanhukseksi - sukulaisuussuhteet menivät hiukan uusjakoon "Berliininpoppeleissa" - virkistyy, mutta siitä ei Tor halua kuulla puhuttavankaan. Margido - hautausurakoitsijaveli -on vähällä sotkeutua naiseen ja järkyttyy perin juurin. Torunn-tytär rakastuu ja järkyttyy vielä pahemmin. Ja Erlendin ja Krummen, viehättävien homoseksuaalien, elämä järkkyy toisella tapaa. Krumme lähes kuolee auto-onnettomuudessa ja alkaa ajatella vakavasti; hän tahtoo lapsen. Se taas ymmärrettävästi järkyttää Erlendiä.

"Berliininpoppelien" loppu antoi ymmärtää, että kaikki on perheessä hyvin. "Erakkoravut" loppuu kaaokseen. Toivottavasti kustantaja julkaisee trilogian kolmannen osan oikein pian, ei tätä epävarmuutta voi kestää.