Seppo Jokinen: Viha on paha vieras

En ole aikoihin lukenut kotimaisia dekkareita, mutta nyt tamperelainen Seppo Jokinen tuntui houkuttelevalta. Ei suotta tuntunutkaan. Kirjan tapahtumat keskittyvät Tesomalle, joka sattuu olemaan tuttu kaupunginosa - vaikka en ole koskaan asunut, niin tuttavat ovat siellä asustelleet. Saatoin siis sijoittaa jokaisen tapahtuman pään sisäiseen karttaani.

Kirja olisi ollut todentuntuinen ilman tätäkin apua. Ihmist ovat juuri sellaista rupusakkia kuin suomalaiset lähiöasukkaat ovat, reaktiot peloittavan normaaleja. Peloittavuus tulee siitä, että kun taloyhtiössä tapahtuu ikäviä asioita, syylliseksi löydetään heti albaaniperhe, vaikka perheen elättäjä on yksi uhreista. Rikokset ratkeavat järkevällä poliisityöllä, kenenkään ei tarvitse heittäytyä yli-ihmiseksi, ja rikosaallossakaan ei ole mitään yliluonnollista. Juuri tällaista voisi tapahtua, ja juuri näin raadollisiksi me ja naapurit voimme heittäytyä.

Kirjallisuuden Nobelia Seppo Jokinen ei tavoittele, sielunelämän syvyyksiin ei kaivauduta (ainoa, jonka syvyyksiin kaivaudutaan, on Audin vaihdelaatikko). Mukava lukea välillä sujuvaa, asiallista tekstiä. Taidanpa hankkia käsiini enemmänkin Seppo Jokisen kirjoja.