A.H.Tammsaare: Totuus ja oikeus I - Maan lupaus

Virolaisten varsinainen perusteksti (kuten Juhani Salokannel sen määrittelee) on Tammsaaren "Totuus ja oikeus". Salokannel vertaa teossarjaa Linnan "Täällä Pohjanteähden alla" -trilogiaan. Näin voi hyvin nähdä; Tammsaarellakin on alussa "suo, kuokka ja Andres".

Minulle "Maan lupaus" ei kuitenkaan onnistunut avautumaan Linnan tekstin kautta. Piti mennä kauemmas: Juhani Ahoon. Ei niinkään aiheen, vaan tyylin vuoksi.

Tammsaarea lukiessa on kuin istuisi himmenneessä tuvassa. Takasta liekit vähän valaisevat, vanhaisäntä istuu - kenties piippu kädessä - ja juttelee menneitä. Vähitellen hänen kerronnan hyrinänsä peittää muun maailman, ja kuulija lumoutuu. Samalla tavalla Tammsaaren tarinointi kulkee. Välillä jokin ajatus vie tarinaa taaksepäin, kun unohtunut kohta pitää ottaa mukaan ja selvittää. Välillä mennään tasaisesti eteenpäin. Sitten pysähdytään kuvailemaan kevätpäivää tai lasten hurjaa leikkiä lumipyryssä.

Tammsaaren maailmassa ei ole luokkien välisiä eroja siten kuin Linnalla. Kartanonherra on kaukainen hahmo, joka tulee lähinnä esiin tahona, joka ostaa talonpojilta perunat tai viljan. Valtiovalta vie pojat vuorollaan sotaväkeen. Pastori ilmestyy välillä lyömään rahvasta Raamatulla päähän - hän käyttää puhuttelua "rakas lapsi" nimenomaan silloin, kun todella nuhtelee. Lukkari on vähän läheisempi henkilö, joka voi tulla vaikka rapuja pyytämään, kun sille päälle sattuu. Pääasiassa kuitenkin talonpojat ottavat mittaa toisistaan kuten kirjan aikana Orun Pearu ja Mäen Andres.

Taustana on maaorjuuden poistuminen ja talonpoikien lupa ostaa maata itselleen 1860-luvulla. Sen luvan vuoksi useat, kuten Andres, ostavat kartanon suomaita ja raivaavat - tai Vargamäellä lähinnä ojittavat ja kuivaavat - itselleen peltoa. Maailma on pieni. Kun Vargamäen Indrek menee kirjurille apulaiseksi, on kuin hän tipahtaisi maailman reunalta. Kirjassa käydään runsaasti oikeutta - Salokannel selventää, että kyseessä on pitäjänoikeus, joka istuu kylällä.

Totuuden ja oikeuden väliä kirjassa haetaan. Aluksi Andres katsoo, että hänellä ovat molemmat puolellaan, kun Orun Pearu, kiusanhenkinen naapuri, patoaa ojia ja nostaa tulvia Mäen maille tai tekee muuta kuria Mäen väelle. Lopulta Andres jättää totuuden ja pitää kiinni oikeudesta. Kirjan lopussa hän selvittää välejään Jumalan kanssa Jobin kirja aseenaan - ja taitaa hävitä.

Välillä aivan käsittämättömän julmassa maailmassa kirjassa eletään. Vaimoja ja lapsia piestään, koiria hakataan ja tapetaan, sammakoita nyljetään elävältä. Naiset kuolevat raskaaseen työhön, ja loputon raadanta vääntää miehetkin ennen aikojaan köyryselkäisiksi. Tauti tappaa lapset. Silti jaksetaan laulaa heleästi, katsella pilvien muotoa taivaalla ja leikkiä keinumalla koivujen latvoissa. Maailma on toisaalta pieni, toisaalta käsittämättömän suuri pienen ihmisen ympärillä.