Leif GW Persson: Toinen aika, toinen elämä

Taitaa olla niin, että Ruotsissa ovat maailman tehottomimmat poliisit. Niin moni ruotsalainen dekkarikirjailija tuo asian esiin.

Perssonin viinaan menevä, homovihamielinen poliisihahmo on uskomaton. Vielä uskomattomampaa on, että ajoin päässäni ristiin Jan Guilloun noitavainoista kertovan kirjan kanssa ja kas - poliisilla on vastine todellisessa elämässä. Huh.

"Toinen aika, toinen elämä" hyppelehtii edestakaisin 25 vuoden aikajanalla. Siinä aloitetaan Länsi-Saksan suurlähetystöön tehdystä iskusta ja lopetetaankin aiheeseen. Matkalla murhataan yksi niljake, jota kukaan ei kaipaa, ja esitetään sarkastisia huomautuksia vähän kaikesta, muun muassa Ruotsin suhteista muihin maihin. Minua nakersi koko ajan tunne, että kirja on avainromaani, joka aukeaa ruotsalaiselle lukijalle aivan toisella tavoin kuin tällaiselle finnjävelille. Jopa ennen sitä ryyppäävää ruotslaispoliisia, jolla paljastuu olevan luottosuhde siihen kaiken tunnustavaan ruotsaaishulluun, jonka piikkiin tässäkin kirjassa pannaan kaikki selvittämättömät murhat. Vaikka syyllinen on jo löydetty, häntä vain ei ole poliittisesti korrektia paljastaa.

Harkitsen vielä, miten suhtautuisin kirjailijaan. Nyt on olo kuin Särkänniemen vuoristoradalla, kun kesäharjoittelija on pannut liian ison vaihteen päälle.