Jeanette Winterson: Intohimo

Joseph Bédier aloitti kertomuksensa "Tristan ja Isolde" sanoin:

"Arvon herrat, suvaitkaa kuulla kaunis tarina rakkaudesta ja kuolemasta."

Jeanette Winterson sanoo:

"Minä kerron teille tarinoita. Luottakaa minuun."

"Intohimo" kertoo tarinan Henristä, joka rakastui Napoleoniin. Hän päätyi katkomaan akuloja kanoilt, koska Napoleon halusi syödä vain kanaa.

Ja tarinan Villenellestä, joka oli venemiehen tytär. Venetsian venemiehet syntyivät räpylät jaloissaan. Villenellen äiti teki virheen ja Villenelle oli ainoa venemiehen tytär, jolla oli räpylät.

Tarina kertoo myös Venetsiasta.

On olemassa veden saartama kaupunki jossa vetiset kujat toimivat katuina ja teinä ja liejuisina syrjäkujina joiden yli pääsevät vain rotat. Jos eksyy tieltä,mikä käy helposti, saattaa huomata tuijottavansa sataa silmää jotka vartioivt saastaisa säkkien ja luiden täyttämää palatsia. Jos löytää tien, mikä käy helposti, saattaa tavat ovisyvennyksessä seisovan vanhan eukon. Hän ennustaa ohikulkijalle kasvojen peusteella.

Tarina kertoo myös Patrickista, jonka vasen silmä näki alastoman naisen kahdenkymmenen kilometrin päästä, Dominosta, joka oli kääpiö ja teki ihmeen, Josephinesta, joka voitti kaikki biljardissa, ja lihavasta kokista, jolla oli ammottava vaalenapunainen suu. Ja rakkaudesta ja kuolemasta.

"Minä kerron teille tarinoita. Luottakaa minuun."

Niin, ja tärkein:

Sitä pelaa ja voittaa. Sitä pelaa ja häviää. Sitä pelaa.