John Brunner: Web of Everywhere

Brunner kirjoitti 70-luvun alussa kuvitelmansa maailmasta, jossa ihmiset löysivät keinon siirtyä paikasta toiseen välittömästi, ja mitä siitä seurasi.

Brunnerin kirjan aikaan edes PC-tietokoneita ei kuviteltukaan puhumattakaan Internetistä. Sen sijaan useat scifi-kirjailijat loivat maailmoja, joissa ihmisiä voitiin siirtää. Alfred Bester oli yksi näistä, mutta Brunnerin maailmassa seuraukset olivat huomattavasti synkempiä. Näinä lintuinfluenssan ja terroristien aikakautena hänen visionsa tuntuu realistisesti ajatellulta.

Ihmiset olivat siis kehittäneet laitteen, jolla voi siirtyä portista toiseen, kunhan vain tunsi koordinaatit. Seurasi tuho. Taudit levisivät räjähdysmäisesti ja tuhosivat suurimman osan ihmiskuntaa, ja tautien mukana tulivat terroristit, pommit ja sota. Eräs taudeista oli lapsivuodekuume, joka oli antibiottiresistantti, joten vaimot ja yleensä synnytysikäiset naiset olivat suuresti arvostettu harvinaisuus. Maailma on jakautunut hyvin harvalukuiseen yläluokkaan, joka varjelee siirtymislaitteitaan ja koordinaattejaan ja yrittää saalistaa radioaktiivisuuden ja tautien tuhoamasta maailmasta mitä tahansa, mikä olisi säästynyt, ja esiteollisuuteen vajonneista yhteisöistä, jotka vihaavat ja pelkäävät tekniikkaa ja yläluokkaa.

Tässä maailmassa sokea runoilija ja jäännöksiä tutkiva insinööri lyöttäytyvät yhteen salaiseen projektiin; he tutkivat koordinaatteja, joilla pääsee kuolleiden asumuksiin. Luonteet päätyvät törmäyskurssille, ja toinen tuhoutuu.

John Brunner ei ollut mikään optimisti, mutta hän osasi rakentaa jäntevän tarinan.